Kupliva Arki

Tänään potkaistaan käyntiin myös ruokapostausten sarja erittäin yksinkertaisella ja helpolla salaatilla. Toivottavasti tän annoksen herkullisuus välittyy teille tän yhden kuvan välillä, sillä valitettavasti kameran asetukset oli kuvaushetkellä päin sitä kuuluisaa ja tämä oli ainut onnistunut otos. Ja koska nälkäkiukku läheni kovaa vauhtia, niin päätin, että syöminen menee tällä kertaa etusijalle. Ens kerralla ennakoin mun nälkää ja hoidan homman sit vähän mallikkaammin. Ehkä.

Ennen kuin heitetään katseet syksyä kohti, haluan vielä hetkeksi palata niihin kaikista parhaimpiin päiviin ja hetkiin kuluneelta kesältä. Se oli kaikinpuolin yksi parhaista kesistä pitkään aikaan ja siitä voin kiittää mun ympärillä olevia ihania ihmisiä. Te teitte tästä kesästä aivan huipun!

♥ Aloitin mun 4 viikon mittaisen kesäloman juhlimalla 25-vuotissynttäreitä sekä tanssimalla jalat väsyksiin Rockfesteillä.

♥ Kävin ekaa kertaa Helsingin Uimastadionilla uimassa!

♥ Vein poikaystävän ensimmäistä kertaa juomaan sahtia paikallisille kesämarkkinoille. Ite tosin pysyttelin visusti siiderissä, sillä oon jo oppinut kuinka pahaa se litku on.



♥ Tein kävelylenkkejä merenrannassa ja katsoin kuinka Jasu yritti rohkeasti tutustua mereen. Tuo pikkukaverihan nimittäin lyö jarrut lukkoon heti kun masukarvat kastuu :-D Parasta oli ehkä juhannuksena, kun istuin Hietsussa ja jätkä hyppi välillä mereen ja sen jälkeen pyöri hiekassa itsensä aivan ruskeaksi. Voi mikä rääpäle!

♥ Päätin aivan extempore lähteä Tuskaan kolmeksi päiväksi, ja se jos mikä, oli rankka viikonloppu.

♥ Kävin myös kaverin kanssa Weekendeillä pitkästä aikaa, kun saatiin liput sinne. Jotenkin kyseinen musagenre ei iske enää yhtä lujaa kuin silloin 18-vuotiaana, mutta hauskaa oli silti.

♥ Vietin hauskoja päiviä myös perheen kanssa Lintsillä, leffoja katsellen, höpötellen ja terassilla grilliruokaa syöden.

♥ Poikaystävä opetti mut pelaamaan tennistä ja tykästyin siihen kovasti. Ollaankin nyt kesän aikana käyty sen jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti Herttoniemessä pelailemassa.



♥ Pelastin tuntemattoman porukan keikkaillan, kun lähdin heidän mukaan katsomaan Ed Sheerania Malmin lentokentälle. Jos satutte muistamaan, niin kyseiselle keikallehan pääsi vain jos porukassa oli henkilö, jolla on sama sukunimi kuin lipuissa. Heidän lippujen ostaja joutui peruuttamaan tulonsa viime hetkellä ja Facebookin kautta löysivät sitten meikä Myöhäsen mukaan!

♥ Vietettiin rento mökkiviikonloppu kaveripariskunnan kanssa ja kävin ekaa kertaa varmaan viiteen vuoteen järvessä uimassa. Oli niin ihanaa vaan lillua sellaisella täytettävällä tuolilla järvellä ja katsoa kun sateenkaaria muodostuu taivaalle sadekuuron lähestyessä.

♥ Kävin rapsuttelemassa ihanaa pientä koiravauvaa ja nauratin vielä pienempää ihmisvauvaa. Voiko se vauvakuume enää tästä pahentua!

♥ Söin paljon tuoreita marjoja mutakakun ja jätskin kanssa, ihan sellaisenaan sekä salaatin seassa. Vadelmat on kyllä mun ehdottomia lemppareita.

♥ Viime viikonloppuna kolusin läpi kesän vikan keikan/minifestarin ja tanssin kaatosateessa Children of Bodomin tahtiin pöydillä.

Syksy lähestyy ja sen myötä myös monet suuntaavat reppukaupoille. Mä olen todella mukavuudenhaluinen ja ehkäpä juuri sen takia yksi mun suosikkilaukuista on laadukas reppu. Monesti arjessa reppu on osoittautunut kaikista helpoimmaksi tavaksi saada kaikki tarvittava kulkemaan mukana. Kuten tänään taas jälleen huomasin, niin sinne saa ängettyä vaikka puoli elämää mukaan, haha. Tästä syystä olinkin erittäin innoissani, kun sain Gaston Lugalta tämän kuvissa näkyvän Clässy-repun.



Gaston Luga on ruotsalainen reppuja ja asusteita valmistava brändi, jonka tuotteet on valmistettu huolellisesti ja laadukkaista materiaaleista. Reput ovat klassisen kauniita ja monikäyttöisiä, mikä puolestaan takaa sen, että pääset käyttämään omaa reppuasi vuodesta toiseen.

Valitsin itselleni ryhdikkään Clässy-repun mustana, sillä koen sen sopivan omaan tyyliini kaikista parhaiten. Teen paljon töitä etänä tai kahviloissa, joten yksi iso plussa tässä oli myös se, että mun tietokone mahtuu näppärästi mukaan. Repussa on tietokoneelle oma pehmustettu tasku sekä kaksi pienempää taskua esimerkiksi avaimille. Selkäpuolelta löytyykin sitten Gaston Lugan tavaramerkiksi muodostunut passitasku, jossa itse tykkään säilyttää esimerkiksi puhelinta tai bussikorttia. Sieltä ne on helppo napata esiin tarvittaessa.



Jotta tästä yhteistyöstä olisi enemmän iloa teille, sain Gaston Lugalta jaettavaksi alekoodin TYTTIKAA, jonka avulla saatte -15 % koko valikoimasta! Koodi on voimassa 14.11.2019 asti. Kannattaa siis suunnata heidän verkkokauppaan ja tutustua ihanaan valikoimaan. Mua itseäni houkuttaisi kovasti myös tuo musta Clässic ruskeilla yksityiskohdilla. Se olisi aika täydellisen kokoinen viikonloppureissuja varten, joita tulee tehtyä aika säännöllisesti. Jos muuten tilaatte omat reppunne tässä elokuun aikana, niin saatte mukaan suloisen Passet-passikotelon!

Kuvat: Mikaela Koskela

Ihana Laura haastoi mut kertomaan viisi positiivista asiaa edelliseltä viikolta. Mun mielestä tää on huippuhaaste, sillä on tärkeetä kiinnittää huomiota niihin arjen positiivisiin hetkiin, olivat ne sitten minkä kokoisia tahansa. Viime viikko oli kokonaisuudessaan todella tunnerikas - olin hetkellisesti todella kiitollinen, innostunut, rakastunut ja jopa niin kiukkuinen, että ainoa vaihtoehto oli lähteä juoksemaan. Ja jos ette tienneet, niin mä vihaan juoksemista. Mutta siirrytään nyt niihin viime viikon positiivisiin hetkiin, joista oli melkeinpä liian vaikeaa valita vain viisi!

1. Onnistunut iltalenkki koiran kanssa. Mun ihana kleinipoikani Jasu on pian kaksivuotias ja tempperamenttia löytyy kyllä jokaisen eletyn päivän edestä. Välillä nuo ulkoiluhetket onkin yhtä tuskaa, kun jokaiselle vastaantulevalle kulkuneuvolle, ihmiselle, roskalle ja kivenmurulle pitää haukkua. Sitten tulee taas näitä päiviä, kun pieni käyttäytyy kuin enkeli ja voin jopa sanoa rentoutuvani lenkin aikana.




2. Uudet yhteistyökumppanit. Vaikka blogini on ollut vasta muutaman viikon vireillä, niin sain jo sovittua ensimmäiset yhteistyöt, joista olen aivan superinnoissani. Näistä osa toteutetaan blogin puolella ja osa Instagramissa, joten kannattaa klikata mun IG-tili seurantaan, jos et ole vielä sitä tehnyt.

3. Onnistuneet kuvaukset järkyttävistä tuulenpuuskista huolimatta. Oltiin poikaystävän kanssa ottamassa kuvia alkuviikosta, kun sää oli mitä epävakaimmillaan. Onneksi sadetta ei sinä päivänä näkynyt, mutta tuuli oli sitäkin kovempi. Saatiin kuitenkin nauttia jopa auringosta ja palkittiin lopulta itsemme käymällä yksillä drinksuilla naapuriterdellä.



4. Suunnitelmavapaa päivä täyttyi hauskoista jutuista. Lauantaina mä nukuin pitkään ja vietin aamupäivän ihan vaan rennosti laiskotellen. Sen jälkeen sain kaverilta viestin, josko lähdettäisiin kahville (lue: kaakaolle) ja kuvaamaan. No todellakin!

5. Kunnon siivouspäivä. Tiedättekö sen fiiliksen, kun oikeasti haluaa siivota kunnolla ja jynssätä kodin joka nurkan puhtaaksi? Koti on niin freesi sen jälkeen ja susta tuntuu, kuin voisit valloittaa koko maailman.

Kuvat 1 & 3: Mikaela Koskela

Musta on välillä hauskaa selailla vanhoja kuvia läpi ja katsoa, miten oma tyyli on muuttunut tässä vuosien aikana. Mä hain pitään sitä omaa juttuani, mutta musta tuntuu, että oon viimein löytänyt sen. Mun tyylin kulmakiviksi on muodostuneet pari kokoa liian isot bändipaidat, nahka- ja farkkutakki, mukavat farkut sekä mustat hameet. Ne on vaatteita, joissa koen oloni mukavaksi ja itsevarmaksi. Tästä syystä kyseisiä vaatekappaleita saattaakin näkyä mun blogi- ja instafeedissä aika tasaisen tahtiin.

Mulla on aina ollut hieman sellainen on-off -suhde itseruskettaviin. Ne ovat aina syystä tai toisesta osoittautuneet liian työläiksi, väärän sävyisiksi tai muuten vaan mun iholla toimimattomiksi. Nyt oon kuitenkin löytänyt yhden sellaisen tuotteen, josta en ihan heti usko luopuvani. Kyseessä on monien hehkuttama Invisi-itserusketusvesi Vita Liberatalta. Sain tänä kesänä sen verran mukavan ja luonnollisen päivetyksen, että ajatus siitä luopumisesta tuntui jokseenkin kamalalta. En vaan yksinkertaisesti ollut valmis kohtaamaan mun lakananvalkeita kasvoja ja käsivarsia ihanan kesähehkun jälkeen.

Kun ajatus itseruskettavapurkista pinttyi päähän, suuntasin kohti Googlea ja bongasin toinen toistaan korkeampia kehuja Vita Liberata -sarjan tuotteista. Päätin melkein siltä istumalta, että näitä tuotteita on saatava myös omaan kaappiin (tai no siis siihen yli reunojen tursuavaan turhakekoriin pyykkikoneen päällä). Suuntasin lähimpään ja kaoottisimpaan kauneustuotteiden myymälään, eli Helsingin keskustan Sokokseen ja jumiuduin aurinkotuotteita täynnä olevan hyllyn eteen. Sieltä mukaan tarttui Invisi vaahtoava itserusketusvesi sävyssä Medium-Dark. Ja en muuten voisi olla tyytyväisempi valintaani!


Heti ensikosketukselta Invisin levittäminen tuntui helpolta, vaikka näkyvää karttaväriä tuotteessa ei olekaan. Eli se on siis täysin läpinäkyvää vettä, joka pursotettaessa vaahtoutuu, mikä helpottaa tuotteen levittämistä. Levitysvaiheessa tuoksu muistuttaa ainakin omasta mielestäni sellaista perussaippuaa, mikä yllätti kovasti. Itse käytän levittämiseen Vita Liberatan omaa hansikasta, jonka avulla väri liukuu tasaisesti iholla. Ja koska haluan pitää homman autenttisena, niin haluan huomauttaa, että jos viimeisimmästä itserusketuskerrasta on aikaa, niin kannattaa rusketusprosessi hoitaa rauhassa ja huolellisesti alusta loppuun. Mulla itselläni tuli ekoilla levityskerroilla muutamia pikku mokia hätäisyydestä johtuen. Ens kerralla jälleen rauhallisemmin!

Mä itse tykkään käyttää tuotetta illalla suihkun jälkeen, jotta väri saa kunnolla tekeytyä yön aikana ja aamulla sitten käyn huuhtelemassa ns. ylimääräiset pois. Ja mitä tulee siihen "varoaikaan" rusketusveden levityksen jälkeen, niin siitä ei tarvitse pahemmin huolehtia. Mä nimittäin nukuin alasti täysin valkoisilla lakanoilla ilman yhtäkään rusketustahraa. Mutta jos haluat olla 100 % varma puhtaista lakanoista, niin valitse löysät tummat vaatteet.

Onko teillä kokemuksia näistä Vita Liberatan tuotteista?

Sain Mikaelalta Instagramissa #rakastanitsessäni haasteen, jossa tulee kertoa muille mitä asioita rakastaa itsessään. Mä innostuin tästä aiheesta ihan vaan jo senkin takia, että esimerkiksi vielä kaksi vuotta sitten en todennäköisesti olisi pystynyt tekemään kyseistä listausta. Viimeisen terapiassa käydyn vuoden aikana oon oppinut aivan tajuttoman paljon lisää itsestäni ja oikeastaan tykkään aika paljon tästä uudesta minästä, johon oon päässyt tutustumaan. Ihan kuin olisin tutustunut johonkin täysin uuteen ja mielenkiintoiseen tyyppiin, mutta se oonkin minä itse.

Vielä ennen kuin hypätään itse haasteeseen, niin haluan vähän avata mun tuntemuksia itsensä hyväksymisen tärkeydestä - ja mitä mä olen itse oppinut aiheeseen liittyen. Yksi ehdottomasti tärkeimmistä asioista on se, että jos sä et itse pidä itsestäsi tai hyväksy sua sellaisena kuin oot, niin miten voisit odottaa muiden tekevän niin? On ihan ok, jos sun kropassa on sellaisia kohtia josta et erityisemmin pidä (niitä on meinaa mullakin), mutta on aivan mielettömän tärkeää, että sä pidät siitä IHMISESTÄ joka JUST SÄ olet. Vaan sä voit vaikuttaa omaan toimintaasi, valintoihisi ja arvoihisi.


Kykyä innostua uusista asioista. Mä olen sellainen ihminen, että mut saa innostettua mukaan lähes mihin vaan. Oli se sitten fiksua tai ei. Innostun uusista ihmisistä, tapahtumista, paikoista, työtehtävistä, mahdollisuuksista ja oikeastaan mistä vaan. You name it.

Periksiantamattomuus. Jos mä haluan jotain, mä saan sen. Mä teen töitä sen eteen niin kovaa, että mä saan sen. Jos mä jotain päätän, niin periksi ei anneta kyllä kovin helpolla.

Kyky tunnistaa ja asettaa omat rajat. Tämän mä olen oppinut vasta viime kuukausien aikana terapian myötä. Nykyään osaan kuitenkin sanoa suoraan missä mun rajat menee ja elää niiden mukaan. Jos haluan lähteä illanvietosta aiemmin kotiin, teen sen ilman kiertelyitä. Sama pätee myös työelämässä ja nykyään pystynkin rajoittamaan mun työmäärää huomattavasti paremmin kuin ennen.

Ihmisläheisyys. Oli sitten kyse parhaista kavereista, perheenjäsenistä, uusista tuttavuuksista tai vaikka täysin tuntemattomista tyypeistä, niin pystyn kohtaamaan jokaisen tasavertaisesti. Koen, että mä olen sellainen ihminen, jota on helppo lähestyä ja jonka puoleen voi kääntyä missä tahansa tilanteessa.

Aloin keväällä tekemään enemmän töitä kotona, minkä myötä kaipuu omaa työpöytää kohtaan alkoi kasvaa. Olin aina satunnaisesti Pinterestissä pinnaillut tauluihini kuvia inspiroivista työpisteistä ja kauniista työpöydistä, mutta en tehnyt asialle sen enempää. Kesällä kuitenkin kyllästyin ihan totaalisesti siihen, että etäpäivinä ja vapaallakin suurin osa kotona vietetystä ajasta tulee oleskeltua sängyllä. Se puolestaan vaikeutti rauhoittumista sitten ilta-aikaan ja venytti nukahtamista (tämä jos jokin on mulle iso juttu, sillä oon tottunut menemään viimeistään klo 22 nukkumaan).


Lopulta tulin siihen tulokseen, että työpöytä on saatava ja rupesin selailemaan ehdokkaita netistä. Pöydäksi valikoitui Ikean Lillåsen, joka sopii täydellisesti mun pieneen kotiini. Se sai myös poikaystävän hyväksynnän, jotta voidaan muuttaa se jonain päivänä myös meidän yhteiseen kotiin. Pöydälle mahtuu näppärästi tietokone ja muutama somistusesine, ja se soveltuu myös mun muihin askarteluihin sekä maalaamis- ja värityshetkiin täydellisesti!

Ostin samalla myös pari Knuff lehtikoteloa, joihin sain järjestykseen uusimmat Cosmot, värityskirjat, vihkot ja muut suuremmalla käytöllä olevat paperiset asiat. Ja koska mä olen täysin hurahtanut viherkasveihin, niin pitihän mun ostaa yksi sellainenkin, johon valitsin suloisen Chiafrön ruukun. Lisäksi pöydältä löytyy muutamat värikynät ja siveltimet, sekä ihana siskon maalaama taulu.


Lisää tunnelmaa työpöydän ääressä vietettyihin hetkiin tuo Clas Ohlsonilta aikoinaan ostetut koristevalot, jotka on mulla päällä lähes aina kotona ollessa. Oon tunnetusti vähän sellainen fiilistelijä, että valaistus on oltava kohdillaan joka tilanteeseen!

Noh, miltäs vaikuttaa? Entäpä, löytyykö teiltä kotoa oma työpiste?