Tänään torstaina 10.10. vietetään maailman mielenterveyspäivää. Sen myötä jaoin seuraavan tekstipätkän Instagramissa:
Psykoterapian lisäksi iso apu näihin asioihin on ollut tää pieni karvakamu, joka tuo ylitsepursuavan määrän energiaa mun päiviin. Se tyyppi rakastaa mua ehdoitta ja on vieressä antamassa pusuja, kun on paha olla. Se on auttanut mua sosialisoitumaan ja tulemaan ulos mun mukavuusalueelta. Mä oon koko elämäni velkaa tälle tyypille ❤"
Vuosia sitten mun oli vielä todella vaikeaa puhua näistä asioista ja ylipäätän hyväksyä se, että mielenterveysongelmat on osa mun elämää. Olo tuntui jotenkin rikkinäiseltä, heikolta ja huonolta. Sellaiselta, etten mä kelpaa yhteiskunnalle tällaisena. Joten totuinkin pistämään kestohymyn naamalle oikeista fiiliksistä huolimatta ja koitin vaan selvitä siihen asti, että pääsen kotiin itkemään. Voitte vaan kuvitella, että se ei näin jälkeenpäin ajateltuna ollut ehkä se paras ratkaisu. Mutta siinä kohtaa en osannut muutakaan. Mä oon päässyt aivan valtavan pitkälle siitä mun huonoimmasta hetkestä ja vahvistunut ihmisenä. Tässä kohtaa mä voin sanoa, että mulla on kaikki hyvin. Mä vain olen hieman keskeneräinen ja edistän itseäni päivittäin. Se ei kuitenkaan tee musta yhtään huonompaa ihmistä vieruskaveriin verrattuna.
Muistakaa, että mielenterveysongelmat ei aina näy päällepäin ja niistä puhuminen saattaa toisille olla todella vaikeaa. Pitäkää huolta läheisistänne ja kyselkää niiltä tärkeimmiltä ihmisiltä säännöllisesti, että mitä kuuluu. Joskus se viesti voi osua just siihen hetkeen, kun sitä juttukaveria eniten kaipaa.
♥: Tytti-Kaarina
Lähetä kommentti