10. heinäkuuta 2020
Kuinka paljon lähipiirisi vaikuttaa menestykseesi? | 4 vinkkiä verkoston laajentamiseen!
Onko sulla jokin tavoite tai unelma, jota kohti motivoidut aina säännöllisen epäsäännöllisesti ottamaan muutaman askeleen, mutta lopulta palaat aina takaisin lähtöpisteeseen? Joissain tilanteissa vastaus kyseiseen ongelmaan saattaa löytyä yllättävänkin läheltä. Nimittäin meidän lähipiiristä. Esimerkiksi kirjailija Jen Sincero kertoo You are a Badass -kirjasarjassaan (jos sä et ole vielä lukenut näitä, niin tee se heti!!) , kuinka helposti me omaksumme läheisimpien ystäviemme tai sukulaisiemme ajatus- ja käytösmalleja. Puhutaan hetki vaikkapa rahasta. Jos sä olet koko elämäsi kuullut tiettyjä negatiivisia ajatuksia rahasta, niin luonnollisesti ne siirtyvät myös sun ajatusmaailmaan. Vähintäänkin jollain ruohonjuuritasolla. Tästä voi koitua haasteita siinä kohtaa, jos sä haluat tienata enemmän tai muuttaa rahankäyttötottumuksiasi. Se, millaisena sä koet rahan ja sen ansaitsemismahdollisuudet sekä hyväksyttävät kulutustottumukset, voi hyvin pitkälti juontaa juurensa sieltä sun lähipiiristä. Mieti esimerkiksi sun viittä läheisintä ihmistä. Millainen suhde heillä on rahaan? Täsmääkö se sun omaan ajatusmaailmaan? Voin rehellisesti sanoa, että omalla kohdallani tuo ainakin pitää isosti paikkansa. Ensimmäisen kerran kun mä luin tästä teoriasta, niin järkytyin. Nimittäin siitä, etten ollut tajunnut tuota aiemmin.
Joskus isoja muutoksia tehdessä voikin siis olla hyvä laajentaa omaa tuttavapiiriään ja laittaa uudenlainen energia kiertämään. En tarkoita nyt, että sun pitäisi sanoa heipat sun nykyiselle kaveripiirille, vaan lähinnä avartaa sun katsetta uusille mahdollisuuksille. Jaankin seuraavaksi sulle muutaman vinkin, joiden avulla voit löytää uusia samanhenkisiä kavereita, tuttavia tai vaikkapa mentorin!
4 vinkkiä, joilla laajennat verkostoasi
1. Facebook-ryhmät. Osan mielestä Facebook saattaa jo olla ihan menneen talven lumia, mutta mä tykkään siitä! Facebookista löytyy toinen toistaan erilaisempia ryhmiä, joissa samanhenkiset ihmiset voivat jakaa ajatuksiaan. Itse oon esimerkiksi muutamassa bloggaajille tarkoitetussa ryhmässä, oman asuinalueeni kirppisryhmässä, koiraryhmässä <3 (täällä on aina ehdottomasti parasta sisältöä) sekä naisyrittäjille tarkoitetussa ryhmässä. Viimeksi pari päivää sitten tein erääseen ryhmään aloituksen, jossa kyselin kahvi- tai kuvailuseuraa Helsingissä, jotta voisin verkostoitua uusien ihmisten kanssa. Sen pohjalta rakentuikin yllättäen IG-ketju, jossa on jo yli 30 mahtavaa mimmiä. Ensimmäiset after workitkin on jo sovittuna, can't wait!
2. Somekanavien kommenttikentät. Kai sä tiedät, että some on lyhenne sanoista sosiaalinen media. Painosanalla sosiaalinen. Koko homman ideana on, että ihmiset pääsee osaksi toistensa elämää virtuaalisesti kärpäsenä katossa. Ensi kerralla kun joku julkaisee hauskan kuvan, söpön koiravideon tai inspiroivan mietelauseen, KOMMENTOI!! Äläkä vain jätä paria emojia, vaan oikeasti ota kontaktia. Veikkaan, että säkin ilahdut, kun joku käy kommentoimassa sun julkaisemaa sisältöä. Ps. Sä et ikinä voi tietää, kuka on se sun elämäsi tärkein kontakti, ennen kuin se tulee oikeasti kohdalle.
3. LinkedIn. Joko sä olet LinkedInissä? Jos et, niin käy luomassa tili heti. Mua ei edes haittaa, jos poistut mun blogista. Itseasiassa, tässä on sulle linkki: https://www.linkedin.com/. Muista somekanavista poiketen, LinkedInissä kontaktoidaan usein sellaisia ihmisiä, joita ei oikeastaan edes tunneta. Siellä rakennetaan verkostoa sen perusteella, ketä halutaan tuntea. Ja ne kontaktit saattaa olla sulle aivan kullanarvoisia jonain päivänä, kun etsit uutta työtä tai kaipaat suosituksia.
4. Kirjat ja podcastit. Kaikkien kohdalla kontaktin ottaminen uusiin ihmisiin ei ole aina niin helppoa tai ehkä mahdollistakaan. Onneksi maailmasta löytyy toinen toistaan inspiroivampia kirjoja sekä podcasteja. Ja niitähän muuten löytyy ihan joka lähtöön! Ota siis tavaksesi lukea jokin tietty sivumäärä päivässä tai kuuntele jakso mielenkiintoista podcastia päivittäin. Voitkin aivan hyvin lähteä rakentamaan laajempaa verkostoa täysin omissa oloissasi inspiroitumalla muiden teoksista.
Klikkaa tutustumaan esimerkiksi näihin kirjoihin. Kirjat on kirjoitettu hauskasti, ymmärrettävästi ja ennen kaikkea hemmetin motivoivasti.
What would you do, if you weren’t afraid? Tai tutummin mitä tekisit, jos et pelkäisi?
Lause, jonka pohjalta on kirjoitettu kirjoja, lanseerattu uusia yrityksiä, aloitettu podcasteja ja paljon muuta. Veikkaan, että säkin olet jossain vaiheessa viimeisen vuoden aikana törmännyt kyseiseen lausahdukseen somessa - ja syystäkin.
Liian usein me hylätään meidän unelmat ja tavoitteet sen takia, että ne pelottaa meitä. Me pelätään epäonnistumista ja itsemme nolaamista, ja niiden takia olemmekin valmiita hylkäämään huikean mahdollisuuden paremmasta elämästä. Ja ei - en tarkoita paremmalla elämällä sitä, että sun pitäisi ajaa Porchella ja nauttia joka ilta viiden tähden illallinen. Tarkoitan sitä, että sä heräät aamuisin innostuneena uudesta päivästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Toteutat itseäsi mielenkiintoisen työn ja/tai harrastusten parissa. Vietät aikaa ihmisten kanssa, jotka inspiroi sua ja kannustaa sua eteenpäin.
Hyppy tuntemattomaan - unelmana oma yritys
Mä olen jo ammattikoulusta asti haaveillut omasta yrityksestä. Silloin perustin yhden parhaan kaverini kanssa kuvitteellisen firman, jossa myytiin kustomoituja vaatteita. Eli jokainen asiakas voisi suunnitella haluamansa hupparin muutamalla klikkauksella kivijalkamyymälässä olevan suunnittelukoneen avulla. Se ei välttämättä ollut se kaikista realistisin bisnesidea, mutta se oli hauskaa! Sen jälkeen olen haaveillut milloin mistäkin firmasta ja pohtinut kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja yrittäjyydelle. Osa niistä on ollut hieman korkealentoisia ja todennäköisesti toteutettavissa vain hölmöissä hömppäkomedioissa, mutta osa on ollut ihan fiksujakin. Alkuvuoden 2020 olen koittanut jäsentää mun ajatuksia tulevaisuudesta ja tavoitteista jokseenkin ymmärrettävään muotoon. Sen takia myös blogissa on ollut hiljaista. Tajusin viimein, että ne unelmat ei tule yhtään lähemmäs, jos mä en ole valmis tekemään asioita niiden eteen. Jopa niitä hieman pelottaviakin.
No mitä mä sitten olen tehnyt tässä viime kuukausina? Mä olen saanut varmuuden sille, minkälaisen yrityksen aion jonain päivänä perustaa. (Huomasitko muuten, käytin sanamuotoa aion, sillä oon päättänyt, että se tapahtuu. Enää ei jossitella.) Päivätyössä käyvänä olen myös pyytänyt luvan mun työnantajalta sivutoimiseen yrittäjyyteen. Sen turvin voin alkaa ottamaan pieniä askelia tuota isoa unelmaa kohti. Perustin myös itselleni toiminimen! Se vasta hurjaa olikin. Mä olen edelleen aivan pihalla siitä, että miten etenen seuraavaksi, mutta jatkan matkaa yksi askel kerrallaan. Oli ne sitten kuinka hemmetin pieniä tahansa.
Ei sitä ihan turhaan sanota myöskään, että elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolella. Pienikin askel riittää. Joten kysynkin sulta nyt: Mitä sä tekisit, jos et pelkäisi? Mikä olisi se yksi askel, jolla lähtisit tavoittelemaan sun hurjinta unelmaa? Jätä kommentti vaikkapa anonyymisti, jos et vielä uskalla omalla nimelläsi julistaa just sun unelmaasi julkisesti. Tärkeintä on, että vietät pienen hetken konkreettisesti miettien sitä.
Moikka jälleen! Otin astetta pidemmän blogivapaan puolivahingossa, sillä oon koittanut viimeisen kuukauden aikana vähentää somen käyttöä. Siitä lisää tässä postauksessa vielä vähän myöhemmin. Ja kuten monet blogikolleegat saattaakin tietää, niin sen ensimmäisen tekstin raapustaminen pidemmän tauon jälkeen ei ole mitenkään maailman helpoin juttu. Sitä kun alkaa heti kyseenalaistamaan omia ajatuksiaan, ideoitaan ja sitä, että miksi se blogi ylipäätään on olemassa. Lukeeko sitä muka joku? Toivottavasti, sillä mulla on paljon superkivoja ideoita tälle pikkuhiljaa lähestyvälle keväälle.
Yksi iso asia, mikä tässä välillä on muuttunut, on migreenin estolääkkeiden poisjääminen. Koin, etten saanut niistä tarpeeksi hyötyä, enkä halunnut survoa mun kroppaan päivittäin turhaan ylimääräisiä lääkeaineita. Sen myötä oon koittanut keskittää mun energiat mahdollisimman stressittömään ja rentoon arkeen. Mitä kiireisempi ja stressaantuneempi mä olen, niin sitä pahempia mun päänsäryt ja migreenit myös on. Tässä kohtaa voidaan ottaa myös mukaan tuo aiemmin mainittu somen vähentäminen.
Huomasin, että se ns. turha somessa roikkuminen vie multa todella paljon aikaa muulta tekemiseltä ja olemiselta. Se puolestaan johtaa saamattomuuteen, rästihommiin ja jatkuvaan suorituspaineeseen. En tiedä teistä, mutta mun suorittamisen tarve ja jatkuva alemmuuskompleksi on ottaneet huomattavan askeleen parempaan suuntaan, kun jätin ne iltaiset somen selailut pois. Julkaisen edelleen sisältöä somessa kellonajasta riippumatta ja osallistun keskusteluihin, jos koen ne sillä hetkellä aiheellisiksi. En kuitenkaan lähde katsomaan jokaista Instagramin tarinaa tai uutta kuvaa läpi joka välissä. Ne saa odottaa aamuun.
Tuo turha somen selailu on myös vapauttanut illoista aikaa muihin kivoihin juttuihin. Oon käynyt säännöllisesti Yin-joogassa OHMYGOODNESS.fi -kahvilan joogastudiolla, johon sain heiltä näkyvyyttä vastaan jäsenyyden kolmeksi kuukaudeksi. En ole aiemmin ollut iso joogaihminen, mutta nyt Yin-joogan myötä oon oppinut rauhoittumaan ja tukemaan sitä omaa läsnäoloa. Vahva suositus siis kaikille teille, jotka olette jatkuvasti ylikierroksilla (kuten mä olin). Oon myös innostunut kokkaamaan enemmän, siivoamaan kotia sekä ihan vain olemaan hetkessä. Kaikki nää on mun mielestä aika positiivisia asioita, joten mielelläni nappaan siivun somettamisesta näihin juttuihin. Aion kyllä jatkossakin viettää aikaa somessa, mutta kohtuudella. Ja illat pyhitän täysin kaikelle muulle tekemiselle kuin feedien selaamiselle.
Elämä on tässä ja nyt. Ihmisten kanssa, itsekseen, asioita tehden, kokien ja tuntien. Ei somessa.
En tosiaan tiedä, että oliko tää teksti millään muotoa järkevää luettavaa tai saati sitten ymmärrettävää sellaista. Mutta, kuten eilen työkavereillenikin sanoin: "Pitää aloittaa tarpeeksi simppelistä, jotta on tilaa kehittyä". Joten tässä nyt sellainen postaus, johon tällä hetkellä kykenin. Ens kerralla taas jotain muuta, ehkä jopa hieman suunnitellummin!
Musta olisi ihanaa höpötellä teidän kanssa enemmänkin, joten kerro kommenteissa mitä sulle kuuluu ja mitä odotat tulevalta keväältä ♥
Tänään luvassa on toivottu makuuhuoneen esittely! Jo ensialkuun haluan sanoa, että luvassa ei ole massiivista kuvaräjähdystä, vaan muutama pieni fiiliskuva tekstin kera. Mietin tässä kirjoittaessa, että olisihan sitä huonetta voinut stailata vielä enemmän näitä kuvia varten ja tehdä vaikka sellaisen kivan "breakfast in bed" -tyylisen asetelman sängylle, mutta se ei ole lähelläkään totuutta. Yleensä meidän makkariin kertyy lattialle kasa vaatteita sekä kännykän ja tietokoneen laturit. Itse sänky puolestaan on hyvin usein petaamatta ja sen keskellä on yksi iso peittorykelmä. Joten vaikka kuvia ei niin paljoa olekaan, toivottavasti tykkäätte tästä silti ♥
Meidän makkari on hyvin pieni ja siellä ei ole tilaa turhuuksille, mikä toisaalta on vaan hyvä asia. En oo ikinä ymmärtänyt sitä tilantarvehysteriaa, mitä viljellään esimerkiksi mun yhdessä lempparisarjassa Remppa vai Muutto Vancouver. Onhan se toki kivaa, että makkarissa on tilaa hengittää, mutta ei sinne mun mielestä erillistä sohvaa ja kymmentä lipastoa tarvitse saada mahtumaan. En tarkalleen tiedä paljonko neliöitä meidän makkarista löytyy, mutta sinne mahtuu näppärästi 140 cm leveä sänky, kasvi ja kori villasukille. Seinältä löytyy yksi Ikean hylly, joka on täyttynyt valokuvilla ja toiselta seinältä aivan ihana poro?kauris?peura?-taulu. Sekin on muuten Ikeasta.
→ Lue myös: Kurkistus kylpyhuoneeseen: Lämminhenkinen spa-tunnelma
Meidän makkari on hyvin pieni ja siellä ei ole tilaa turhuuksille, mikä toisaalta on vaan hyvä asia. En oo ikinä ymmärtänyt sitä tilantarvehysteriaa, mitä viljellään esimerkiksi mun yhdessä lempparisarjassa Remppa vai Muutto Vancouver. Onhan se toki kivaa, että makkarissa on tilaa hengittää, mutta ei sinne mun mielestä erillistä sohvaa ja kymmentä lipastoa tarvitse saada mahtumaan. En tarkalleen tiedä paljonko neliöitä meidän makkarista löytyy, mutta sinne mahtuu näppärästi 140 cm leveä sänky, kasvi ja kori villasukille. Seinältä löytyy yksi Ikean hylly, joka on täyttynyt valokuvilla ja toiselta seinältä aivan ihana poro?kauris?peura?-taulu. Sekin on muuten Ikeasta.
→ Lue myös: Kurkistus kylpyhuoneeseen: Lämminhenkinen spa-tunnelma
Ollaan hyvin pitkälti menty sillä linjalla, että otetaan edellisistä kodeista kaikki nykyiseen sopiva mukaan ja tehdään muutamia pieniä uusia hankintoja. Näin alkuun ei haluttu lähteä uudistamaan koko kalustevalikoimaa, sillä A: se maksaa ihan liikaa ja B: ei vielä tarkalleen tiedetä mikä se meidän yhteinen tyyli on. Ollaankin siis pikkuhiljaa lähdetty kasaamaan sitä meidän näköistä kotia. Meillä on muuten aivan täysin eri maku, mitä tulee esimerkiksi taulujen suhteen. Mä tykkään abstraktista ja mahdollisimman värittömästä tai sitten maanläheisistä väreistä. Otto puolestaan rakastaa suomalaista metsämaisemaa ja sen värejä. Yllätyttiinkin siis molemmat, kun ihastuttiin kumpikin tuohon jättimäiseen eläintauluun, joka nyt koristaa meidän makkarin seinää. Sen oli siis selvästi tarkoitus tulla meidän kotiin. Ja onhan se hei aivan ihana!
Huomasin ton alemman kuvan pölykerroksen ja teippikasankin vasta muokkausvaiheessa. Mutta ne on osa arkea, joten ehkä me kestetään ne!
Ja koska joku kuitenkin kysyy, niin kyllä - myös meidän sänky on titididiididii IKEASTA! Meidän makkari on tällä hetkellä kuin yksi iso Ikean katalogi, mutta silti kotoisa sellainen. En voisi tykätä meidän makkarista enempää. Tai oikeastaan voisin...siellä voisi olla yhden asteen verran lämpimämpää ja pehmeämmät tyynyt. Mutta muuten se on aikas ihana.
Jostain syystä tässä asunnossa on haluttu säästää ovissa ja meidän makkariinkin pääsee kahdesta eri aukosta, mutta ovia ei niihin kumpaankaan ole tehty. Me korvattiin ovet söpöillä beigen värisillä verhoilla (tiedätte kyllä, mistä ne on ostettu) ja tähän mennessä ne on toimineet oikein hyvin. Mun pitäisi vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja lyhentää niitä n. 10 senttiä, sillä ne on aivan liian pitkät. Siitä syystä tosin sidotaankin ne alareunasta aika usein solmuilla, jolloin huoneeseen kulkeminenkin on helpompaa. Makkarista löytyy myös toiset verhot, jotka otettiin mukaan Oton edellisestä kodista. Ne on Vallilan pimennysverhot, jotka sopii paremmin kuin hyvin meidän makkariin. Hauskaahan tässä on se, että ne on about juuri saman verran liian lyhyet, kun toiset verhot on pitkät. Mutta ollaan päätetty, että se on ihan ok ja ei jakseta huolehtia siitä sen enempää. Ne kuitenkin ajaa asiansa oikein hyvin!
Seuraava huoneen, eli olohuoneen esittely tuleekin vasta sitten, kun päästään yhteisymmärrykseen sinne tulevasta matosta. Se on jännää, kuinka pelkästään maton puuttuminen tekee huoneesta todella keskeneräisen näköisen. Toivottavasti kuitenkin ennen tupareita saataisiin kyseinen sisustuskappale hankittua!
*Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Coruu kanssa & sisältää alekoodin.
Tänä vuonna tuun puhumaan paljon täällä blogin puolella itsevarmuudesta, sillä sen työstäminen on yksi mun isoista tavoitteista tulevalle vuodelle ja vuosikymmenelle. Haluan tehdä enemmän voimaannuttavia asioita ja viettää aikaa inspiroivien ihmisten kanssa. Iso osa mun (ja varmaan monen muunkin ihmisen) itsevarmuudesta rakentuu oman tyylin kautta. Sillä on nimittäin helppo ilmaista omaa persoonaa muille sanomatta sanaakaan. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun laitatte teidän ultimaattisesti lemppareimman asun päälle ja samantien voisi lähteä valloittamaan maailmaa. Se on muuten ihan paras fiilis!
Välillä saman tunteen voi saada aikaan jollain tietyllä asusteella. Esimerkiksi muuten pelkistetty asu muuttuu hetkessä mielenkiintoisemmaksi, kun sen kaveriksi valitsee jonkin näyttävän korun tai hatun. Tutustuin hiljattain kotimaiseen Coruu-koruvalmistajaan, joka valmistaa laadukkaita silikonista valmistettuja koruja. Materiaalina silikoni on erittäin kestävä ja hygieninen, joten siksi sitä käytetään usein myös terveydenhuollossa ja ruoanlaitossa. Lisäksi se on erittäin turvallinen, sillä silikonista ei liukene iholle mitään kemikaaleja, kuten esimerkiksi muovista saattaa irrota. Silikonista valmistetut korut ovat myös todella kevyitä käytössä ja ne voi tarvittaessa puhdistaa käytön jälkeen, mikäli niihin jää vaikkapa jäämiä meikeistä.
Sain Coruulta kaksi upeaa mustaa kaulakorua, joista toisen otin käyttöön heti kun se saapui kuoressa kotiin. Kyseessä on suloinen Daisy Choker, jonka leveyttä saa kätevästi säädettyä takaa itselleen sopivaksi. Tulen jatkossa todennäköisesti käyttämään tätä ns. kerrostamiseen, jolloin lisään korun kaveriksi eri korkeudella roikkuvia hopeisia tai kultaisia koruja. Tykkään kovasti siitä lookista, jonka saa yhdistämällä muutamia eri kokoisia ja tyylisiä kaulakoruja keskenään. Mutta pakko sanoa, että on tämä aivan ihana ihan vain näin yksinäänkin, kuten tästä Instagramiin julkaisemastani kuvasta voi huomata.
Graafinen Cubes puolestaan pärjää enemmän kuin hyvin itsekseen. Voisi kuvitella, että tämän kokoisella korulla olisi jo painoakin, mutta pakko sanoa, että mä unohdin ensimmäisellä kerralla käyttäväni edes tätä korua. Se oli niin kevyt, että en huomannut sitä menossa ollenkaan. Siinä se kuitenkin olla nökötti koko upeudellaan.
Coruu on tuotemerkki itsevarmoille naisille
Jos vielä tässä kohtaa ihmettelet, että miksi mä yhdistin itsevarmuuden ja rohkeuden tähän koruteemaan, niin jatka lukemista. Coruu on suomalaisten naisten perustama yritys, jonka korut on suunniteltu naisille, jotka eivät kysele lupaa toteuttaa itseään. Valmistajat toivovat, että heidän korunsa antaisivat naisille rohkeutta omien unelmien tavoittelemiseen jokaisessa elämäntilanteessa. Coruun valikoimasta löytyy näyttäviä värejä ja muotoja jokaiseen makuun - bongaa sivulta myös söpöt Muumi-tuotteet! Vaikka en itse Muumien suuri fani olekaan, niin voin kuvitella, että esimerkiksi mun pikkusisko rakastaisi näitä.
Oman tyylin mukaista vaatekaappia on vaikeaa rakentaa kerralla täydelliseksi, mutta jo parilla tarkkaan valitulla korulla saa asuihin helposti uutta asennetta. Mikäli sun korukokoelmassa olisi tilaa Coruun ihanille luomuksille, niin koodilla tytti20 saat -20 % alennusta koko tilauksesta 29.2.2020 asti. Alennus koskee kaikkia tuotteita. Suuntaa siis tutkimaan Coruun ihanaa valikoimaa ja klikkaa omat suosikkisi kotiin nyt alehinnoin!
Ps. Tätä tekstiä kirjoittaessa kuuntelin Bruno Marsin 24K Magic -albumia. Jos haluat päästä samoihin fiiliksiin, niin klikkaa albumi auki Spotifyn kautta ja pistä tanssien!
♥: Tytti-Kaarina
Oon tässä joulukuusta alkaen potenut jonkin sortin kehoahdistusta. Välillä se helpottaa ja välillä taas tunnen olevani yhtä isoa pullamössöä. Uskon, että tämä on aika tuttu tunne monelle meistä ja juuri siksi haluankin tänään höpötellä enemmän kyseisestä aiheesta. Mä oon aina rakastanut herkkuja, erityisesti suklaata ja sipsejä. Tästä syystä oonkin vedellyt niitä erityisen hyvällä omalla tunnolla aina sieltä pikkutytistä asti. Jossain siinä parinkympin kynnyksellä huomasin, että kyseisten herkkujen mukanaan tuomat pömpötykset eivät katoakaan enää muutamassa tunnissa, vaan asettuvat aloilleen ja tekevät mukavan kodin tuonne käsien, reisien ja pyllyn seudulle. Siellä ne ovat nyt tyytyväisenä asustelleet jo useamman vuoden ja saaneet tänä aikana muutaman uuden kämppiksenkin.
Tiedostan kyseisten alivuokralaisten olon erittäin hyvin ja välillä toivoisin vuokrasopimuksen päättymistä enemmän kuin mitään. Olisipa meinaan ihanaa olla niin hyvässä kunnossa, että voisi kesälläkin pitää minihameita ja pieniä toppeja ilman, että olo tuntuu super epämukavalta. Sitten taas tulee niitä päiviä, kun olen enemmän kuin tyytyväinen kehooni ja kaikkeen siihen, minkä läpi se on mut kuljettanut. Näitä päiviä saisi mun puolesta olla enemmänkin, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet aika vähiin. Siitä johtuen olen päättänyt tsempata treenaamisen saralla. Jos vaikka sitten saisin vapautettua mun ongelma-alueet niistä isommista pömpötyksistä. Tuo ei tosiaankaan ole se oikea termi sille kaikelle ylimääräiselle, mutta se kuulostaa positiivisemmalta ja kivemmalta kuin vaikkapa sana läski. Joten mennään pömpötyksellä.
Oon nyt asettanut itselleni uuden tavoitteen seuraavalle muutamalle kuukaudelle. Aion keskittyä treenaamisessa siihen mun yhteen isoimpaan ongelmakohtaan, eli alleihin. Ei ne välttämättä fyysisesti ole kovin isot, mutta tiedättehän sen tunteen kun omassa päässä suurennat kaiken mitä sun kehosta löytyy? Paitsi tietenkin ne kohdat, jotka saisi olla isompia, if you know what I mean. Ne puolestaan pienenee. Jännää, kuinka sitä katsookaan omaa kehoa niin useasti negatiiviset lasit päässä. Mutta palataan asiaan...Päätin siis, että nyt on viimein aika tehdä jotain asialle, joka mua kiukuttaa lähes joka toinen päivä, kun katson peiliin. Mä nimittäin ihan oikeasti haluan eroon mun alleista. Musta tuntuu, että jos ne saisi tarpeeksi tuulta alleen, niin voisin lentää Dumbon lailla. Ehkä toi nyt oli vähän liioteltua, mut silti.
Haluan, että mulla on hyvä olla mun kehossa ja jos se vaatii pientä hiomista, niin sitten se vaatii. Siinä tapauksessa mun on varmaan parasta raahata toi mun astetta muhkeampi takamus salille ja työstää niitä ongelma-alueita yksi kerrallaan. Nyt ensimmäisenä mä suuntaan mun fokuksen tuohon kaikista ärsyttävimpään osa-alueeseen ja jos homma sujuu hyvin, niin jatkan siitä eteenpäin. Oon aina inhonnut käsitreeniä, sillä mulla ei ole yhtään voimaa mun ylävartalossa ja sen myötä se treeni onkin tuntunut erityisen raskaalta. Jos tää tästä nyt kuitenkin pikkuhiljaa lähtisi etenemään ja sitten ensi kesänä voisin hyvillä mielin viipottaa toppi päällä ilman, että lähden lentoon.
Tekstistä ei kannata loukkaantua, eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti. Halusin vain hieman jakaa mun ajatuksia tästä aiheesta ehkä vähän kevyemmällä mielellä.
Kuvat: Mikaela Koskela
Kuvat: Mikaela Koskela
♥: Tytti-Kaarina
Käy tykkäämästä Kupliva Arki -sivusta Facebookissa, jotta et missaa yhtäkään postausta!
*Kaupallinen yhteistyö Lyko.fi kanssa. Linkkien kautta tehdyt ostokset kerryttävät minulle komissiota.
Monesti arkimeikissä tulee turvauduttua siihen tuttuun ja helppoon vaihtoehtoon, jonka saa toteutettua mahdollisimman nopeasti. Tuolloin sä otat todennäköisesti sen yhden ja saman paletin esiin, josta käytät kahta tai kolmea sävyä silmien korostamiseen. Lisäät luottoripsaria ja freesaat kulmat. Iholla on se tuttu ja turvallinen meikkivoide, jota olet käyttänyt jo useamman vuoden. Tässä metodissa ei todellakaan ole mitään vikaa ja mulla itselläni on myös yksi samanmoinen vakkarilook, mihin tulee turvauduttua noin 80 % ajasta. Välillä on kuitenkin hauskaa hieman leikitellä väreillä ja lisätä esimerkiksi muuten simppeliin meikkiin hieman pinkkiä tai oranssia silmäkulmaan.
Oon jo monta vuotta haaveillut omistavani pienen ja kompaktin väripaletin, josta löytyy muitakin kuin niitä kuuluisia maanläheisiä sävyjä. Nyt viimein mun luomivärivalikoimasta löytyykin aivan ihana NYX Professinal Makeup Ultimate Shadow Palette Bright -paletti, joka sisältää toinen toistaan herkullisempia karkkivärejä. Tähän mennessä suoritettujen testien jälkeen värit pysyvät luomilla oikein mukavasti päivän mittaan, mutta nuo enemmän pastelliin taittavat sävyt tarvitsevat kyllä alleen jonkin pohjustustuotteen tai lähes valkoisen luomivärin, jotta värit tulevat paremmin esiin.
Mun suosikit on ehdottomasti nuo pinkin ja oranssin sävyt sekä nämä kuvissakin vilahtavat sinertävät sävyt. Niistä tulee ihana kesäfiilis, jolloin tämä palettikin muuten varmaan saa tuplasti lisää käyttöä! Kesällä luvassa on nimittäin jos jonkinmoista menoa ja meininkiä, mikä puolestaan tarkoittaa inspiraatiota uusiin meikkikokeiluihin.
Jos haluat itsellesi samanlaisen luomiväripaletin täynnä herkullisia karkkivärejä, niin suuntaa nyt Lyko.fi -verkkokauppaan ja klikkaile tuote kotiin. Tästä samasta NYXin paletista löytyy muuten myös miniversio sekä neutraalimmilla väreillä varustettu versio. Joten jos värikirjo ei sulle tunnu omalta, niin löytyy myös muitakin vaihtoehtoja. Mun mielestä NYX on tuotemerkkinä aivan huikea, sillä valikoimaa on vaikka millä mitalla, eikä tuotteita ole todellakaan hinnalla pilattu. Etenkin jos haluaa kokeilla jotain uutta ja erilaista, niin on kiva juttu, jos ei tarvitse koko lompakkoa tyhjentää.
Jos haluat itsellesi samanlaisen luomiväripaletin täynnä herkullisia karkkivärejä, niin suuntaa nyt Lyko.fi -verkkokauppaan ja klikkaile tuote kotiin. Tästä samasta NYXin paletista löytyy muuten myös miniversio sekä neutraalimmilla väreillä varustettu versio. Joten jos värikirjo ei sulle tunnu omalta, niin löytyy myös muitakin vaihtoehtoja. Mun mielestä NYX on tuotemerkkinä aivan huikea, sillä valikoimaa on vaikka millä mitalla, eikä tuotteita ole todellakaan hinnalla pilattu. Etenkin jos haluaa kokeilla jotain uutta ja erilaista, niin on kiva juttu, jos ei tarvitse koko lompakkoa tyhjentää.
Mitä sä olet mieltä värikkäästä silmämeikistä? Uskaltaisitko kokeilla?
♥: Tytti-Kaarina
Multa aina aika ajoin kysellään vinkkejä migreenin selättämiseen, sillä oon aktiivisesti puhunut siitä somessa. Välillä ehkä puhe on muistuttanut enemmänkin jotain valituksen ja saarnan välimaastoa, mutta johonkin sitä pitää purkautua. Mulla siis tosiaan on auraton migreeni, joka ilmenee särkynä, näön tilapäisenä heikentymisenä ja pahoinvointina. Joskus kaikki oireet tulee kerralla ja joskus yksitellen. Mulla on käytössä tähän estolääkitys sekä kohtauslääkkeet, mutta niihin en halua paneutua enempää tässä, sillä mun tavoitteena on löytää enemmän lääkkeettömiä apukeinoja itselleni. Tänään haluankin jakaa teidän kanssa vinkkejä siitä, mikä mua itseäni on auttanut. En sano, että nämä toimisi jokaiselle, sillä kaikilla migreenikokemukset on aina yksilöllisiä. Mutta ehkä tästä voi löytyä jotain uutta inspiraatiota! Otan myös mielelläni teidän vinkkejä vastaan, sillä näitä apukeinoja ei mun mielestä voi olla liikaa. Yhdessä tilanteessa toimii parhaiten jokin tietty juttu ja seuraavassa taas toinen. Mutta hypätään asiaan!
Yksi mun lemppareista migreenin lievittämiseen on ehdottomasti kylmägeeli. Se kihelmöi mukavasti, mikä ainakin mun kohdalla aiheuttaa rentoutumisen kaltaisen efektin. Käytän kylmägeeliä mm. ohimoilla, hartioilla, niskassa ja kallonpohjassa. Migreenin lisäksi laitan sitä tarvittaessa myös oikeastaan ympäri kroppaa erilaisiin kipu- ja jumitiloihin.
Myös kylmäpipo kuuluu mun vakiovarusteisiin silloin kun olen kotona. Säilytän pipoa jääkaapissa ja kohtauksen iskiessä laitan sen päähän niin, että pipo tulee osittain silmille. Silloin pipon sisällä olevat kylmät geelityynyt osuvat just nappikohtiin, eli silmien päälle, ohimoille ja niskaan. Ainut miinus tässä pipossa on se, että se lämpenee aika nopeasti. Tästä riittääkin iloa yleensä n. 15-20 minuutiksi kerrallaan.
Vaihdetaan sitten kylmästä kuumaan, sillä välillä mulle tulee hetkiä, kun migreeni kaipaa osakseen lämpöä. Silloin lämmitän kauratyynyn mikrossa ja laitan sen niskan päälle. Yleensä kaipaan kylmää, mutta välillä nimenomaan niskassa ja kallonpohjassa on sellainen pieni tuntuma, joka kaipaa kaverikseen lämpöä.
Aloittaessani työt ravintolisien parissa, tutustuin myös niiden vaikutuksiin migreenin hoidossa. Käytän säännöllisen epäsäännöllisesti (nyt olen taas unohtanut kapselit kaapin nurkkaan) B2-vitamiinia ja tauriinia. B2 nappaan aamuisin aamupalan yhteydessä ja tauriinia puolestaan pari tuntia lounaan jälkeen tyhjään vatsaan. Käyttäessäni näitä säännöllisesti päivittäin huomasin kyllä eron, joten pitääkin taas muistaa ottaa purkit esille.
Ah, ne ihanat kamalat energiajuomat. Mä en oo aiemmin erityisesti tykännyt energiajuomista niiden pistävän maun takia. Pari vuotta sitten kuitenkin löysin muutaman siedettävän makuisen yksilön ja viime aikoina uusia makuja on tullut runsaasti lisää. Se energiajuomissa taika ilmeisesti ainakin mun ymmärryksen mukaan perustuu tauriinin ja kofeiinin yhdistelmään. Juonkin näitä nykyään 3-5 kappaletta viikon aikana, jotta välttyisin pahemmilta kohtauksilta. Ja pakko muuten sanoa, että homma toimii! Näissäkin litkuissa on nykyään astetta parempia vaihtoehtoja niiden perinteisten rinnalla, joten oonkin alkanut suosimaan mahdollisimman luonnollisia versioita.
Viimeisinä, muttei vähäisimpänä, on kuvissakin näkyvät aurinkolasit. Mun silmät on todella herkkiä valolle ja erityisesti kirkkaille ja välkkyville valoille. Pahimpia on puiden takaa välkkyvä, sekä lumeen tai muuhun heijastavaan pintaan osuva aurinko. Tästä syystä mulla on aurinkolasit lähes poikkeuksetta mukana ja kesäisin kävelen oikeastaan aina ne päässä - satoi tai paistoi. Joskus vaan yksinkertaisesti on niin kirkasta, ettei silmä siedä sitä ilman tummia linssejä. Pari vuotta sitten hankin mun ensimmäiset aurinkolasit vahvuuksilla ja ne on kyllä ollut ehkä mun elämäni yksi parhaista ostoksista. Käytän laseja päivittäin, joten vahvuuksilla olevilla arskoilla näkee huomattavasti paremmin myös lukea tienviitat liikenteessä ja oikeastaan mitä vaan muutakin. Joten jos sulla on lasit käytössä, niin kannattaa panostaa myös vahvuuksilla oleviin aurinkolaseihin. Kun valitsee klassisen mallin, niin ne myös kestävät aikaa.
Nyt onkin se aika, jolloin haluan kääntyä teidän puoleen ja kysyä lisävinkkejä! Mitkä asiat teillä on toimineet migreenin hoitoon parhaiten?
Kuvat: Mikaela Koskela
Kuvat: Mikaela Koskela
♥️: Tytti-Kaarina
Nyt on sunnuntai-ilta ja mä istun jossakin päin Kalliota ravintolan baaripuolella limun kanssa näpytellen tätä postausta. Mun oli tarkoitus olla tehokas vielä näin ennen joogatuntia ja kirjoittaa muutama blogipostaus puhtaaksi. Istahdettuani tähän koin kuitenkin suurta kuulumattomuuden tunnetta henkilökunnan ihmetellessä alkoholitonta valintaani. Sanoin sivulauseessa, että tarkoituksena on tehdä vielä muutama työjuttu tässä samalla, mutta miksi ihmeessä mun piti puolustella valintaani? Onko alkoholiton tilaus jotenkin vähempiarvoisempi? Enkö olisikaan saanut tulla kyseiseen paikkaan? No olisivat sitten sanoneet sen heti ovella, kun kysyin alkoholittomista juomista ja mainitsin, mitä olen tekemässä. Ja ei, en tullut ihan perinteiseen juottolaan, jonka päätarkoituksena on saada ihmiset mahdollisimman humalaan, vaan valitsin paikan, jonka toisella puolella on ihmisiä syömässä ja tunnelma muutenkin rauhallinen.
Olisinhan mä toki voinut tilata lasin viiniä miellyttääkseni, mutta se tuntui jotenkin ajatuksena jotenkin hassulta, sillä tarkoituksena on kuitenkin parin tunnin sisään suunnata joogaamaan. Olisiko naapurusto siis mielummin halunnut, että pysyn kotona sohvannurkassa viltin alla? Entä, jos se ei inspiroi tällä hetkellä yhtään? Vietin eilisen päivän kotona köllötellen ja päikkäreistä nauttien, joten tänään oli aivan pakottava tarve päästä pois neljän seinän sisältä. Moni varmasti nauttisi siitä, että saisi viettää kokonaisen päivän tekemättä yhtään mitään, mutta mä koen sen tosi stressaavana, sillä kyllästyn äärettömän nopeasti. Eiliseen loikoiluunkin olisi riittänyt 5 tuntia ja sen jälkeen olisin ollut valmis aivan muihin juttuihin.
Harvoin tulee kirjoiteltua enää näin satunnaista ajatuksen virtaa tänne, mutta nyt tuntuu, että pitää tyhjentää pää aivan totaalisesti. Harmi, kun tää penkki on niin mukava ja maksoin limusta 3 euroa, kun kokonaisuudessaan olo on tällä hetkellä niin ei-haluttu. Hetken jopa harkitsin ottavani repusta löytämäni paniikkikohtauksiin tarkoitetun lääkkeen. Musta tuntuu, että heti kun saan tän postauksen ulos, niin kittaan limun äkkiä kurkusta alas ja juoksen pois täältä. Olisi ihanaa, jos voisitte suositella mulle kahviloita tästä Kallion/Sörnäisten alueelta, jotka olisi auki muutenkin kuin arkena työaikoina. Tänne en kyllä nimittäin palaa edes syömään. Ja ei, en mainitse kyseistä paikkaa nimeltä vaikka kysyisitte. En halua mustamaalata itse paikkaa, haluan vain avata fiiliksiäni, joihin ei välttämättä perustu tippaakaan totuutta. Mä en kuitenkaan osaa lukea ihmisten ajatuksia, joten en tiedä, mitä he oikeasti ajattelevat. Ehkä tämä on kaikki vain mun päänsisäistä? Noh, kuitenkin, nyt taitaa olla aika etsiä joku toinen kohde, jossa voin viettää vielä muutaman hetken. Toivottavasti paremmalla onnella.
Jos tämä puolituntinen olisi ollut parempi kokemus, niin olisin kirjoittanut teille tänään vaikuttajamaailmasta mikrovaikuttajan näkökulmasta, keinoista, joilla helpotan migreeniä tai uusimmista kosmetiikkalöydöistäni. Aina ei mee nallekarkit tasan.
♥️: Tytti-Kaarina
EDIT: Vaihdoin juuri paikkaa erääseen ihan kunnon juottolaan ja tilasin pelkän kaakaon. Tällä kertaa palvelu oli aivan eri tasoa, vaikka muut asiakkaat tuppaavatkin olemaan lähinnä +50v miehiä bissen kanssa. Kiitos sulle, joka palvelit mua tiskin toisella puolella, pelastit tietämättäsi mun illan.
14. tammikuuta 2020
Tavoittelen tänä vuonna isompaa kaveripiiriä ja lisää rahaa - olenko siis itsekäs?
Mulla tammikuu on yleensä aikaa, jolloin lähden uudelleen pohtimaan tavoitteitani ja tekemään suunnitelmia niiden saavuttamiseksi. Tämä vuosi ei ollut poikkeus ja oonkin viime aikoina pohtinut kovasti sitä, että miten niitä konkreettisia askeleita lähdetään ottamaan. Haluan nyt hieman raottaa muutamaa näistä mun tavoitteista teidän kanssa, jos vaikka joku sielläkin sattuu olemaan saman asian äärellä. Ja jotta nämä asiat oikeasti saa tuulta alleen, niin käytän jo tässä kohtaa sanamuotoa "aion" sanan "haluan" sijasta. Se voi kuulostaa joidenkin korvaan hölmöltä, mutta usko pois - kun sä otat sen oikean asenteen heti alusta asti, niin hommat etenee paljon todennäköisemmin siihen sun haluamaan suuntaan.
Tänä vuonna mä aion olla sosiaalisempi ja viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa. Oon jo useamman vuoden haaveillut isommasta kaveripiiristä, jotta tulisi tehtyä ja koettua enemmän hauskoja asioita. Valitettavasti se kaveripiiri ei kuitenkaan laajene kotona istumalla ja Netflixiä katsomalla, vaikka sitä taktiikkaa oonkin koittanut viime aikoina vähän turhankin ahkerasti. En tiedä mikä siinä itsensä likoon pistämisessä oikein on niin vaikeaa? Jos joku tietää tähän vastauksen, niin mulle saa kertoa myös. Oon kuitenkin viettänyt tarpeeksi monta päivää mun elämästä jossitellen, että "voi kun mullakin olisi noin paljon kavereita ja voitaisiin tehdä kaikkea kivaa...blaa blaa blaa". Olisikohan siis viimein aika tehdä asialle jotain ja lähteä kaverimetsälle!
Kavereista puheen ollen, aion myös laajentaa mun somepiiriä ja tutustua muihin samoja hommia tekeviin tyyppeihin. Mun mielestä on aivan äärettömän mielenkiintosta oppia uusia asioita ja tällä kertaa haluaisin oppia lisää somesta. Erityisesti mua kiinnostaa ihmisten erilaiset tavat ottaa kuvia. Esimerkiksi tyylibloggaajilla on yleensä hyvin vahva oma tapa kuvata niitä asuja. On tietyt kuvakulmat, asennot ja rajaukset. Olisikin siis superhauskaa päästä kuvaamaan muille sekä olemaan uusien tyyppien kameran edessä. Joten jos siellä ruudun toisella puolella on nyt joku, joka haluaisi vaihtaa ajatuksia kuvaamisesta ja haluaisi vaikka lähteä kuvailemaan mun kanssa, niin nosta kättä pystyyn.
Säästin helmen viimeiseksi, eli rahan. Tämä on aihe, joka puhututtaa, mutta samalla ujostuttaa ihmisiä aivan kamalasti. Tänä vuonna mä aion nostaa mun ansiotuloja ainakin muutamalla tonnilla. Mun pitää vielä vähän suunnitella asiaa lisää, jotta osaan sanoa sen konkreettisen tavoitesumman. Tässä kohtaa varmasti herää kysymys, että miksi? No tässä muutama syy: haluan maksaa mun turhat lainat pois mahdollisimman pian ja saada itselleni sellaisen mukavan puskurin kasattua, jotta jokaisen pienen vastoinkäymisen kohdalla ei tarvitse panikoida raha-asioita. Mä haluan myös pystyä ostamaan itselleni enemmän elämyksiä sekä hetkiä ihan puhtaasti rentoutumista varten.
Nämä on asioita, joiden koen parantavan mun elämänlaatua huomattavasti. Näiden avulla pystyn nauttimaan elämästä enemmän, panostamaan töihin intohimoisesti, kokemaan mahdollisimman paljon ja yksinkertaisesti vain olemaan onnellisempi. Jos joku näkee nämä tavoitteet nyt itsekkäinä tai itsekeskeisinä, niin haluan esittää sulle kysymyksen: onko itsensä hyvinvoinnista huoletimisessa jotain väärää? Ei, ei ole. Joten toteuttakaa itseänne ja panostakaa tänä vuonna niihin asioihin, joista teille tulee hyvä olo. Musta olisi muuten hauskaa tietää, mitä tavoitteita teillä on tälle vuodelle. Käykää siis kommenttiboksin puolella kertomassa vaikka yksi tavoite, jonka olette asettaneet tälle vuodelle!
Kuvat: Mikaela Koskela
Kuvat: Mikaela Koskela
♥️: Tytti-Kaarina
Ollaan nyt viikko elelty täällä uudessa kodissa ja ajattelin hieman vilauttaa, että miltä täällä meidän luona oikein näyttää. Tai tarkalleen ottaen kylpyhuoneessa. Musta on hauskaa, että se oli viimeinen huone, johon oikeasti tykästyin ja silti haluan ensimmäisenä jakaa sen teidän kanssa. Noh, ehkä siihen vaikuttaa sekin, että se vaatii vähiten sisustamista muihin huoneisiin nähden. Se on muuten jännää, että kuinka pienillä asioilla voi saada ison muutoksen aikaan huoneen ilmeessä. Esimerkiksi tänään juuri vaihdoin meidän käsipyyhkeen paikan ja se teki heti altaan reunuksesta pehmeämmän. Me halutaan muutenkin luoda tänne asuntoon sellainen lämmin tunnelma, jotta täällä on ihana viettää aikaa. Halutaan tehdä tästä kodista oikeasti koti.
Mun kohdalla koti muodostuu juurikin niistä pienistä asioista, kuten pehmeistä koristetyynyistä tai pörröisistä vilteistä. Tunnelmavalot, kasvit ja taulut on myös sellaisia juttuja, joilla saa helposti tuotua omaa persoonaa näkyviin.
Mun kohdalla koti muodostuu juurikin niistä pienistä asioista, kuten pehmeistä koristetyynyistä tai pörröisistä vilteistä. Tunnelmavalot, kasvit ja taulut on myös sellaisia juttuja, joilla saa helposti tuotua omaa persoonaa näkyviin.
Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin en oikein meinannut saada sitä oikeaa fiilistä tuosta meidän kylpyhuoneesta. Oli hieman sellainen olo, kuin kävisin jonkun kaverin luona suihkussa tai harjaamassa hampaita. Siihen ehkä vaikutti valkoinen suihkunurkkaus vihreällä yksityiskohdalla, joka ei mun mielestä oikein istu kyseiseen tilaan sekä maton puuttuminen. Löydettiin ihana matto Jyskistä, mutta valkoinen suihkunurkkaus jatkaa elämäänsä sellaisenaan. Ehkä silmä tottuu siihen vielä aikanaan. Muuten kyllä alkaa näyttämään aika hyvältä, vaikka itse sanonkin!
Pesualtaan reunuksesta saa myös helposti näyttävämmän, kun laittaa nestemäisen käsisaippuan johonkin kauniiseen pumppuun. Monesti nuo saippuat nimittäin tuppaavat tulemaan toinen toistaan räikeämmissä väreissä ja kuvioiduissa purnukoissa. Meidän altaan reunukselta löytyy lisäksi myös ihana HAVI's huonetuoksu*, joka pitää tilan raikkaan tuoksuisena. Muuton alla kyseinen huone nimittäin tuoksui hieman omituiselta - johtuen mahdollisesti siitä, että edellisellä asukkaalla taisi olla kissanhiekkalaatikko kylppärissä.
Yksi asia, mistä mä olen erityisen innoissani on se, että pyykkikori mahtuu kylppäriin. Tää voi kuulostaa joidenkin korvaan ehkä hieman hassulta, että intoilen kyseisestä asiasta, mutta edellisessä kämpässä mun pyykkikori asusti eteisessä. Laiska kun olen, niin en iltaisin jaksanut raahata pyykkejä suihkun jälkeen koriin ja sen takia ne kerääntyikin jatkuvasti kylppärin lattialle jättimäiseen kasaan. Jännä miten sitä voikin fiilistellä näin pieniä asioita ihan täysillä. Samaan kategoriaan pääsee myös mun uusi paras ystävä - tiskikone. Ah, ne aikuisuuden pienet ilot.
♥️: Tytti-Kaarina
*tuote saatu PR-lahjaksi
Täällä näpytellään vuoden ja vuosikymmenen ensimmäistä postausta, kuinka hassua se onkaan sanoa! Kokonaisuudessaan viime vuosi oli aivan järjettömän opettavainen ja voin sanoa kasvaneeni aikuiseksi sen aikana. En ehkä täydellisesti, mutta nyt aletaan jo olla 98 % siellä. Halusinkin nyt hieman avata mun ajatuksia aikuisuudesta ja siitä, miten mun käsitys siitä on muuttunut viime vuosien aikana.
Mulla on tällä hetkellä ikää 25 vuotta ja vähän päälle. Joidenkin korvaan se voi kuulostaa paljolta ja toisille puolestaan olen vielä ihan juniori. Kymmenen vuotta sitten kuvittelin tässä kohtaa omistavani omakotitalon, olevani naimisissa ja vähintään yhden lapsen äiti. Noh, ihana koti löytyy onneksi, vaikka en sitä omistakaan. Kumppani on löytynyt vierelle ja lapsiakin löytyy yksi - karvainen sellainen. Eli elämä päätyi menemään aika eri tavalla, mutta ehkä se olikin mulle parempi polku. Tässä kohtaa mä haluan jossitella vähän. Jos olisin mennyt naimisiin jo 22-vuotiaana, kuten joskus haaveilin, niin todennäköisesti voisin paljon huonommin juuri nyt. En olisi ehtinyt tutustua itseeni niin hyvin, kuin mitä nyt olen yksin ollessani ehtinyt vuosien aikana tekemään. Ja mä oon oikeastaan aika hyvä tyyppi, vaikka itse niin sanonkin. Onneksi siis ehdittiin kaveeraamaan ihan kaksinkin tässä parisuhteiden välillä. En todennäköisesti olisi käynyt opiskelijavaihdossa, muuttanut Helsinkiin ja päässyt tekemään nykyistä työtäni. Tai vielä paremmin sanottuna, luomaan uraa. Koska helkkari sentään, mullahan on nyt ura Helsingissä markkinoinnin parissa. Teen tapahtumatuotantoa, graafista suunnittelua, valokuvaan ja hoidan vaikuttajamarkkinointia. Kuinka siistiä! 15-vuotias Tytti olisi hemmetin ylpeä. Ja niin on muuten tämä 25-vuotiaskin.
Mä olen oppinut viimeisen vuoden aikana huolehtimaan itsestäni vielä syvällisemmällä tasolla kuin aiemmin. Toki mulla on ennenkin ollut vakuutukset, pankkitilit, koti ja muuta kivaa. Mutta nyt mä osaan tulkita mun tunteita ja tiedän mitä mä TAHDON ja TARVITSEN. Ihan niinkuin aikuisten oikeasti. Mä uskallan puhua ihmisille ja ihmisten edessä. Ja yksi tärkeimmistä asioista: osaan pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsen.
Mitä haluaisin vielä oppia ennen kuin täytän 26?
Mä rakastan listoja ja erityisesti listoja tavoitteista sekä haaveista. Tässä siis pari juttua, joita toivoisin saavuttavani vielä ennen kuin kesäkuussa mittariin kilahtaa 26.
Haluan oppia hyväksymään mun kehon virheineen. Fakta numero 1: Mä tykkään syödä ja erityisesti herkkuja. Fakta numero 2: Herkut lihottaa. Fakta numero 3: Painonnousu tuottaa raskausarpia mun kehoon. Pitäisiköhän siis vaan hyväksyä noi faktat ja jatkaa eteenpäin. Vaikkapa salille, sillä siellä käynti on ihan jees aina silloin tällöin. Fitness-mimmiä musta tuskin koskaan tulee, mutta haluaisin pystyä lyllertämään portaat edes kolme kerrosta kerrallaan hengästymättä.
Rutiinit on hyvä asia myös vapaapäivinä. Mun on helpompi olla ja toimia, kun päivissä on jokin tietty rytmi tai sisältö. Joten miksi vapaapäiviäkin ei voisi rytmittää arjen kaltaisiksi, vaan pitää heittää koko kello roskakoriin, kun kerta tiedän ensimmäisen olevan mulle parempi vaihtoehto.
Sellaista päätöntä höpötystä tällä kertaa. Vuosi on mun osalta lähtenyt kokonaisuudessaan aika kivasti liikkeelle ja odotan innolla, että mitä kaikkea seuraavan 12 kuukauden aikana on luvassa. Miten sun vuosi on startannut?
♥️: Tytti-Kaarina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Social Icons