Kaupallinen yhteistyö Janina's Beauty & Spa kanssa.
Mulla on vuosien varrella ollut hyvinkin monta eri hiustyyliä aina pitkästä platinablondista punaiseen ja siitä mustaan polkkaan. Puhuin aiemmin blogissa oman identiteetin määrittelemisestä ja ulkoisilla asioilla, kuten hiusten muutoksella voi myös ottaa askeleen siinäkin suhteessa. Ehkä se hauska pinkki tukka ei sovikaan enää omaan fiilikseen ja haluat jotain simppelimpää. Mä olen aiemmin halunnut aina tehdä mahdollisimman radikaaleja muutoksia mun ulkonäössä ja helpoiten se on onnistunut hiustyyliä muuttamalla. Monesti vaihdoinkin väriä aina väriskaalan toisesta päästä toiseen ja se muuten näkyi myös hiusten kunnossa. Erityisesti kun muutokset tehtiin kotona kaupan värien voimalla. Parina viime vuonna olen kuitenkin jättänyt värit sinne kaupan hyllyyn ja antanut ammattilaisen hoitaa hommat. Tällä hetkellä jos haluan muutosta hiuksiin, niin laitan hiuksiin Four Reasons Toning Treatment Color Maskin, joka sävyttää ja hoitaa hiuksia samalla.
Oon jo pitkään käyttänyt hiustenhoidossa pääsääntöisesti vain Four Reasonsin tuotteita ja innostuin kun naapuriin tuli kauneushoitola, jossa tarjotaan kampaamopalveluita käyttäen kyseisen brändin tuotteita. Tiedän, että ne sopivat mun hiuksille ja kotona voin kätevästi jatkaa ylläpitoa saman tuotesarjan parissa.
Janina's Beauty & Spa on keväällä 2020 Helsingin Kalasatamaan avautunut kauneushoitola, joka tarjoaa monipuolisesti erilaisia rentouttavia hoitoja. Kannattaa käydä seuraamassa heitä Instagramissa @janinasbeautyspa, sillä sieltä näet kätevästi myös kaikki kuukausittain vaihtuvat tarjoukset. Heinäkuussa tiimiin tuli mukaan myös supertaitava kampaaja-parturi Miia, jonka käsittelyssä kävin elvyttämässä tukkaani vajaa viikko sitten.
Postauksen alussa mainitsin, että aiemmin halusin tehdä aina mahdollisimman radikaaleja muutoksia hiuksiini kerralla. Tällä hetkellä tilanne ei voisi olla päinvastaisempi, sillä tänä päivänä mun silmää miellyttää erityisesti luonnolliset ja vaaleat hiukset. Mulla itselläni on luonnostaan sellainen perinteinen suomitukka, joka on vaalea ja taittaa ehkä hieman maantienharmaaseen. Nuorempana mä vihasin kyseistä sävyä enemmän kuin mitään, mutta nyt se alkaa olla jopa ihan kiva. Yksinään se tosin on vähän tylsä ja lattea, joten tykkään kun seassa on astetta vaaleampia raitoja kirkastamassa lookia.
Kampaajan penkkiin istuessani näytin pari kuvaa siitä, miltä haluaisin hiusteni jonain päivänä näyttävän ja lähdettiin ottamaan askelia siihen suuntaan. Ihan ensin leikattiin hiuksista pisimmillään melkein 10 senttiä pois, jotta päästiin eroon siitä hamppumaisesta latvasta. Hassua, että nyt en edes huomaa enää niitä puuttuvia senttejä! Sen jälkeen ympäri päätä tehtiin ohuita vaaleita raitoja ja sävytettiin hieman sellaiseen hiekkamaiseen beigeen. Lopputulos on mun mielestä todella luonnollinen, terveen näköinen ja sopii myös meikittömille kasvoille. Silloin kun mulla oli ihan tumma tukka, niin koin, että pitää aina olla meikkiä naamassa tai näytän zombilta. Nyt kun väri on lähempänä omaa sävyä, niin se sopii kuin nenä päähän myös ilman meikkiä. Parasta!
Muistakaa hei käydä seuraamassa mun upeaa kampaajaa Miiaa Instagramissa @miiahairdressing ja käykää varaamassa aika kampaamokäynnille, jonka aikana päääsette ihastelemaan ihanaa merinäköalaa ja bongaamaan toinen toistaan söpömpiä koiria ikkunan toiselta puolelta (siis naurettiin tätä siinä hiuksia väkertäessä, että uusi koira on ikkunan takana melkein heti kun edellinen ehtii lähteä).
Päivän kysymys:
Jos saisit päättää, niin millainen olisi se sun ultimaattinen unelmien tukka?
Ennen tätä vuotta mä en ole joutunut kovinkaan paljon käsittelemään surua toisen ihmisen kuolemaan liittyen. Tänä vuonna tuo suru on tullut omalle kohdalle kolmesti. Kaksi kertaa kyseessä on ollut oma läheinen ja kerran miehen. Toki ennen tätäkin rakkaita on lähtenyt, mutta huomattavasti pidemmällä aikavälillä. Alkukesästä tuntui siltä, kuin hyökyaalto olisi iskenyt vasten kasvoja samalla, kun seurasi vierestä toisten sairastamista. Ennen tätä vuotta mulla oli ajatus siitä, miten itse reagoisin tällaisessa tilanteessa, mutta totuus olikin aika toinen. Ehkä sitä ei siis koskaan voi varautua täysin siihen, että ei enää näe tiettyä ihmistä. Mä itse koen sen tosi vaikeaksi, sillä haluan olla mahdollisimman varautunut joka tilanteeseen ja mahdollisiin lopputuloksiin.
Yksi asia, jonka kanssa oon tapellut henkisesti aika paljonkin on ilon kokeminen samaan aikaan kun on surullinen. Ensin mä koin, että on väärin iloita elämästä ja ihanista asioista samalla, kun on surullinen. En voinut hyväksyä sitä, että nuo molemmat tunteet voivat olla läsnä samaan aikaan. Muutaman kuukauden ajan sitä harjoitelleena alan pikkuhiljaa tulla siihen lopputulokseen, että on okei olla sekä surullinen että onnellinen yhtäaikaa.
Osa musta haluaisi enemmän kuin mitään kelata aikaa vähän takaisin ja skipata koko vuoden, jotta mun ei tarvitsisi kokea näitä asioita. Aivan kuin niitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Mutta toisaalta oon aivan äärettömän kiitollinen siitä, että pääsen käsittelemään näinkin vaikeita tunteita JA PYSTYN SIIHEN. Oon ylpeä siitä, että oon saavuttanut sen pisteen mun elämässä, että kykenen käymään vaikeitakin asioita ja tunteita läpi, mutta jatkamaan eteenpäin - enkä hajoa pieniksi palasiksi. Mä tiedän, että jonain päivänä ollaan vielä sellaisessa tilanteessa, että joudun aivan äärirajoille oman kestämiskyvyn kanssa, mutta toivottavasti siinä kohtaa mulla on jälleen enemmän voimaa kuin tänään. Ja varmasti onkin, sillä vahvistun joka päivä.
Mutta nyt mä annan itselleni luvan olla onnellinen, vaikka mun elämässä onkin surua. Koska se on ihan okei. Samaan aikaan kuitenkin tapahtuu myös paljon ihania asioita, joista on syytäkin iloita ❤
Mä olen viime viikkoina pohtinut aika paljon mun identiteettiä ja mihin se perustuu. Tää pohdinta sai alkunsa, kun katsoin jotain tv-sarjaa ja siinä henkilö pohti, että mihin asioihin hänen identiteettinsä pohjautuu tällä hetkellä ja mihin hän haluaisi sen pohjautuvan tulevaisuudessa.
Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen omaa käsitystä itsestään. Siihen vaikuttaa mm. omat arvot, kiinnostuksen kohteet, ammatti, ikäryhmä, harrastus, sukupuoli ja monet muut tekijät. Identiteetti ei ole koskaan pysyvä tila, vaan se voi muuttua elämäntilanteen ja kiinnostusten kohteen mukaan useita kertoja elämän aikana. Monesti ihmiset rupeavatkin pohtimaan omaa identiteettiään isojen elämänmuutosten osuessa kohdalle.
Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sellaista selkeää identiteettiä ainakaan oman pääni sisällä. Ehkä muut ihmiset ovat lokeroineet tai määritelleet mua jollain tavalla, mutta en itse ole koskaan kokenut sopivani täysin johonkin tiettyyn muottiin. En ollut urheilija, vaikka pelasin hetken jalkapalloa ja tykkään käydä säännöllisen epäsäännöllisesti salilla. Tykkään opiskella ja oppia uutta, mutta en aina ollut kovin hyvä koulussa, sillä en jaksa keskittyä ja mun on vaikeaa ymmärtää matemaattis-loogisia asioita. Jos et muuten vielä tiennyt, niin rakastan laulamista ja mun sydän sykkii metallimusalle. Yritin hetken aikaa asettaa sitä myös mun identiteettiin, mutta koin että se oli tosi ristiriidassa kaiken muun kanssa mitä teen. Joten en yksiselitteisesti voinut olla mustaanpukeutuva rokkarikaan. Plus, mun lempparein joululevy ikinä on Justin Bieberin tekemä. Sen kuunteleminen 2 kk vuodesta myös hieman sotki tuota rokki-imagoa...
Viimeisimpänä olen paininut "somevaikuttaja" -sanan kanssa. Tavallaan miellän itseni siihen, vaikka en suurella mittakaavalla kyseisiä hommia teekään. Mulla kuitenkin on kanavat, joissa on sitoutuneita seuraajia ja osa jopa useamman vuoden takaakin.
Mistä mä sitten haluan, että ihmiset tuntevat mut?
Mä olen aina halunnut, että ihmiset tietävät mut siitä mitä mä teen - mun työstä. Mulle on todella tärkeää olla hyvä mun työssä ja kokea, että se on jollain asteella merkityksellistä ja menestyksekästä. Tällä hetkellä mä siis toimin tosiaan päivätyössäni visuaalisena suunnittelijana ja hoidan kyseisen firman vaikuttajamarkkinointia. Niiden lisäksi mä teen someyhteistöitä ja toimin valokuvaajana. Kaiken tän keskellä mä tiedän, että tulen jonain päivänä toimimaan täyspäiväisenä yrittäjänä. Siitä oon haaveillut jo amisajoista saakka, kun opetteltiin pyörittämään meidän kuvitteellisia yrityksiä koulun penkiltä käsin.
Tiedättekö muuten ne tyypit, jotka huoneeseen kävellessään voi valaista koko tilan ja niiden energia on aivan ylitsepursuavan mahtavaa? Haluaisin olla myös sellainen tyyppi. Musta olisi niin siistiä, kun voisin omalla energiallani ja olemisellani tuottaa muille ihmisille hyvää fiilistä, sillä negatiivisuutta ja valitusta on tässä maailmassa jo ihan tarpeeksi. Tästä syystä rakastankin puhua ihmisten kanssa aina unelmista, haaveista, tavoitteista ja oikeastaan mistä tahansa, mihin toinen tyyppi suhtautuu intohimoisesti. En esimerkiksi tiedä juurikaan urheilusta, mutta musta on silti mielenkiintoista kuunnella Oton höpinöitä sen lempiurheilijoista, -joukkueista ja mitä nyt siihen liittyykään.
Jos mun pitäisi nyt määritellä itselleni tällä minuutilla identiteetti, se olisi varmaan jotain tämän tapaista: Kauneudenhoidosta kiinnostunut somen monitoiminainen ja pinkkiä rakastava metallimusadiggari. Voisko toi toimia? Toivottavasti vielä jonain päivänä voin lisätä tuohon listaan sen täyspäiväisen yrittäjän!
Pitkästä aikaa tuntuu hyvältä istahtaa hetkeksi blogin äärelle. Oon jättänyt tän homman ihan suosiolla sivummalle kevään ja kesän aikana, kun tuntui, ettei mulla ollut oikein mitään annettavaa itestäni. Koin olevani vähän hukassa ja ehkä jumissakin. Koin suurta tarvetta tehdä paljon asioita, mutta en oikeastaan tiennyt mitä. Mun oli päästävä liikkeelle, vaikka koko muu maailma olikin aika pysähdyksissä.
En tiedä - ehkä se johtuu tästä alkaneesta syksystä, mutta tällä hetkellä mulla on tosi hyvä olla. Sopivan rauhallinen olo, vaikka paljon tapahtuukin samaan aikaan. Oon aina ollut vähän sellainen ylisuorittaja ja koen jatkuvaa suorittamisen tarvetta oikeastaan aina, oli kyse mistä tahansa asiasta. Haluan aina olla vähän parempi, kuin mun tarvitsisi olla. Joskus se on hyvä, sillä motivaatio asioiden tekemiseen on korkealla, mutta toisina hetkinä se lamauttaa ihan täysin. Tiedättehän, ihan sama mitä tekee, niin mikään ei ole koskaan tarpeeksi.
Nautin tällä hetkellä aivan suunnattomasti perus arjesta, erityisesti niinä päivinä, kun teen töitä kotoa käsin. Ihan ekana käyn tietenkin Jasun kanssa lenkillä ulkona ja fiilistelen auringonnousua. Sitten aloitan hommat hyvissä ajoin aamukasilta yöpaita päällä ja leppoisasti sohvan nurkassa löhöillen. Siinä käyn työsomet läpi ja vastailen ekoihin viesteihin. Siitä pikkuhiljaa suuntaan keittiön puolelle kehittelemään aamupalaa ja vaihdan päälle jotain vähän skarpimpaa (lue: collareihin ja bändipaitaan, haha).
Oon viime aikoina koittanut muokata mun ajattelutapaa enemmän sellaiseen rauhallisempaan suuntaan ja teenkin töitä sen suhteen päivittäin. Opettelen hyväksymään viivästyksiä, mokailuja sekä muutoksia paremmin. Jos jokainen juttu ei mene juuri ohjekirjan mukaan, niin se on ihan fine. Mun ei myöskään aina tarvitse antaa itestäni 100 % jokaiseen asiaan, tehtävään ja tapaamiseen. Nämä on sellaisia juttuja, joita hoen itselleni monta kertaa päivässä aina tilanteen tullen. Tämä on mulle uusi ajattelutapa, joten sen ei voikaan olettaa tulevan luontevasti, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Mutta ehdottomasti jokainen tähän aiheeseen käytetty minuutti on tullut tarpeeseen ja tehnyt tehtävänsä, sillä mulla oli tänään aamulla huonosti nukutun yön takia ensimmäinen migreeni pariin viikkoon ja sekin kesti vain pari tuntia. Normaalisti niitä saattaa olla helposti 3-4 kokonaista päivää viikosta.
Rauhoittuminen on kuitenkin näin vilkkaalle sielulle ollut hyvin haastavaa ajoittain ja joskus tuntuu, että pitäisi olla tekemässä kaikkea mahdollista ja mahdotonta yhtä aikaa. Mutta päivä kerrallaan! Sekin on muuten asia, jota koitan edistää. Koitan elää enemmän tässä hetkessä sen jatkuvan suunnittelemisen sijaan. Ja hei, tää hetki on aika kiva!
Ihanaa viikkoa just sulle ja kiva kun luit postauksen ❤
Kuvat: Pinja Finell
10. heinäkuuta 2020
Kuinka paljon lähipiirisi vaikuttaa menestykseesi? | 4 vinkkiä verkoston laajentamiseen!
4 vinkkiä, joilla laajennat verkostoasi
What would you do, if you weren’t afraid? Tai tutummin mitä tekisit, jos et pelkäisi?
Lause, jonka pohjalta on kirjoitettu kirjoja, lanseerattu uusia yrityksiä, aloitettu podcasteja ja paljon muuta. Veikkaan, että säkin olet jossain vaiheessa viimeisen vuoden aikana törmännyt kyseiseen lausahdukseen somessa - ja syystäkin.
Liian usein me hylätään meidän unelmat ja tavoitteet sen takia, että ne pelottaa meitä. Me pelätään epäonnistumista ja itsemme nolaamista, ja niiden takia olemmekin valmiita hylkäämään huikean mahdollisuuden paremmasta elämästä. Ja ei - en tarkoita paremmalla elämällä sitä, että sun pitäisi ajaa Porchella ja nauttia joka ilta viiden tähden illallinen. Tarkoitan sitä, että sä heräät aamuisin innostuneena uudesta päivästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Toteutat itseäsi mielenkiintoisen työn ja/tai harrastusten parissa. Vietät aikaa ihmisten kanssa, jotka inspiroi sua ja kannustaa sua eteenpäin.
Hyppy tuntemattomaan - unelmana oma yritys
Mä olen jo ammattikoulusta asti haaveillut omasta yrityksestä. Silloin perustin yhden parhaan kaverini kanssa kuvitteellisen firman, jossa myytiin kustomoituja vaatteita. Eli jokainen asiakas voisi suunnitella haluamansa hupparin muutamalla klikkauksella kivijalkamyymälässä olevan suunnittelukoneen avulla. Se ei välttämättä ollut se kaikista realistisin bisnesidea, mutta se oli hauskaa! Sen jälkeen olen haaveillut milloin mistäkin firmasta ja pohtinut kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja yrittäjyydelle. Osa niistä on ollut hieman korkealentoisia ja todennäköisesti toteutettavissa vain hölmöissä hömppäkomedioissa, mutta osa on ollut ihan fiksujakin. Alkuvuoden 2020 olen koittanut jäsentää mun ajatuksia tulevaisuudesta ja tavoitteista jokseenkin ymmärrettävään muotoon. Sen takia myös blogissa on ollut hiljaista. Tajusin viimein, että ne unelmat ei tule yhtään lähemmäs, jos mä en ole valmis tekemään asioita niiden eteen. Jopa niitä hieman pelottaviakin.
No mitä mä sitten olen tehnyt tässä viime kuukausina? Mä olen saanut varmuuden sille, minkälaisen yrityksen aion jonain päivänä perustaa. (Huomasitko muuten, käytin sanamuotoa aion, sillä oon päättänyt, että se tapahtuu. Enää ei jossitella.) Päivätyössä käyvänä olen myös pyytänyt luvan mun työnantajalta sivutoimiseen yrittäjyyteen. Sen turvin voin alkaa ottamaan pieniä askelia tuota isoa unelmaa kohti. Perustin myös itselleni toiminimen! Se vasta hurjaa olikin. Mä olen edelleen aivan pihalla siitä, että miten etenen seuraavaksi, mutta jatkan matkaa yksi askel kerrallaan. Oli ne sitten kuinka hemmetin pieniä tahansa.
Ei sitä ihan turhaan sanota myöskään, että elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolella. Pienikin askel riittää. Joten kysynkin sulta nyt: Mitä sä tekisit, jos et pelkäisi? Mikä olisi se yksi askel, jolla lähtisit tavoittelemaan sun hurjinta unelmaa? Jätä kommentti vaikkapa anonyymisti, jos et vielä uskalla omalla nimelläsi julistaa just sun unelmaasi julkisesti. Tärkeintä on, että vietät pienen hetken konkreettisesti miettien sitä.
Musta olisi ihanaa höpötellä teidän kanssa enemmänkin, joten kerro kommenteissa mitä sulle kuuluu ja mitä odotat tulevalta keväältä ♥
Meidän makkari on hyvin pieni ja siellä ei ole tilaa turhuuksille, mikä toisaalta on vaan hyvä asia. En oo ikinä ymmärtänyt sitä tilantarvehysteriaa, mitä viljellään esimerkiksi mun yhdessä lempparisarjassa Remppa vai Muutto Vancouver. Onhan se toki kivaa, että makkarissa on tilaa hengittää, mutta ei sinne mun mielestä erillistä sohvaa ja kymmentä lipastoa tarvitse saada mahtumaan. En tarkalleen tiedä paljonko neliöitä meidän makkarista löytyy, mutta sinne mahtuu näppärästi 140 cm leveä sänky, kasvi ja kori villasukille. Seinältä löytyy yksi Ikean hylly, joka on täyttynyt valokuvilla ja toiselta seinältä aivan ihana poro?kauris?peura?-taulu. Sekin on muuten Ikeasta.
→ Lue myös: Kurkistus kylpyhuoneeseen: Lämminhenkinen spa-tunnelma
Ja koska joku kuitenkin kysyy, niin kyllä - myös meidän sänky on titididiididii IKEASTA! Meidän makkari on tällä hetkellä kuin yksi iso Ikean katalogi, mutta silti kotoisa sellainen. En voisi tykätä meidän makkarista enempää. Tai oikeastaan voisin...siellä voisi olla yhden asteen verran lämpimämpää ja pehmeämmät tyynyt. Mutta muuten se on aikas ihana.
Coruu on tuotemerkki itsevarmoille naisille
Oon tässä joulukuusta alkaen potenut jonkin sortin kehoahdistusta. Välillä se helpottaa ja välillä taas tunnen olevani yhtä isoa pullamössöä. Uskon, että tämä on aika tuttu tunne monelle meistä ja juuri siksi haluankin tänään höpötellä enemmän kyseisestä aiheesta. Mä oon aina rakastanut herkkuja, erityisesti suklaata ja sipsejä. Tästä syystä oonkin vedellyt niitä erityisen hyvällä omalla tunnolla aina sieltä pikkutytistä asti. Jossain siinä parinkympin kynnyksellä huomasin, että kyseisten herkkujen mukanaan tuomat pömpötykset eivät katoakaan enää muutamassa tunnissa, vaan asettuvat aloilleen ja tekevät mukavan kodin tuonne käsien, reisien ja pyllyn seudulle. Siellä ne ovat nyt tyytyväisenä asustelleet jo useamman vuoden ja saaneet tänä aikana muutaman uuden kämppiksenkin.
Kuvat: Mikaela Koskela
Käy tykkäämästä Kupliva Arki -sivusta Facebookissa, jotta et missaa yhtäkään postausta!
Monesti arkimeikissä tulee turvauduttua siihen tuttuun ja helppoon vaihtoehtoon, jonka saa toteutettua mahdollisimman nopeasti. Tuolloin sä otat todennäköisesti sen yhden ja saman paletin esiin, josta käytät kahta tai kolmea sävyä silmien korostamiseen. Lisäät luottoripsaria ja freesaat kulmat. Iholla on se tuttu ja turvallinen meikkivoide, jota olet käyttänyt jo useamman vuoden. Tässä metodissa ei todellakaan ole mitään vikaa ja mulla itselläni on myös yksi samanmoinen vakkarilook, mihin tulee turvauduttua noin 80 % ajasta. Välillä on kuitenkin hauskaa hieman leikitellä väreillä ja lisätä esimerkiksi muuten simppeliin meikkiin hieman pinkkiä tai oranssia silmäkulmaan.
Oon jo monta vuotta haaveillut omistavani pienen ja kompaktin väripaletin, josta löytyy muitakin kuin niitä kuuluisia maanläheisiä sävyjä. Nyt viimein mun luomivärivalikoimasta löytyykin aivan ihana NYX Professinal Makeup Ultimate Shadow Palette Bright -paletti, joka sisältää toinen toistaan herkullisempia karkkivärejä. Tähän mennessä suoritettujen testien jälkeen värit pysyvät luomilla oikein mukavasti päivän mittaan, mutta nuo enemmän pastelliin taittavat sävyt tarvitsevat kyllä alleen jonkin pohjustustuotteen tai lähes valkoisen luomivärin, jotta värit tulevat paremmin esiin.
Jos haluat itsellesi samanlaisen luomiväripaletin täynnä herkullisia karkkivärejä, niin suuntaa nyt Lyko.fi -verkkokauppaan ja klikkaile tuote kotiin. Tästä samasta NYXin paletista löytyy muuten myös miniversio sekä neutraalimmilla väreillä varustettu versio. Joten jos värikirjo ei sulle tunnu omalta, niin löytyy myös muitakin vaihtoehtoja. Mun mielestä NYX on tuotemerkkinä aivan huikea, sillä valikoimaa on vaikka millä mitalla, eikä tuotteita ole todellakaan hinnalla pilattu. Etenkin jos haluaa kokeilla jotain uutta ja erilaista, niin on kiva juttu, jos ei tarvitse koko lompakkoa tyhjentää.
Kuvat: Mikaela Koskela
14. tammikuuta 2020
Tavoittelen tänä vuonna isompaa kaveripiiriä ja lisää rahaa - olenko siis itsekäs?
Kuvat: Mikaela Koskela
Mun kohdalla koti muodostuu juurikin niistä pienistä asioista, kuten pehmeistä koristetyynyistä tai pörröisistä vilteistä. Tunnelmavalot, kasvit ja taulut on myös sellaisia juttuja, joilla saa helposti tuotua omaa persoonaa näkyviin.
Mitä haluaisin vielä oppia ennen kuin täytän 26?
Sellaista päätöntä höpötystä tällä kertaa. Vuosi on mun osalta lähtenyt kokonaisuudessaan aika kivasti liikkeelle ja odotan innolla, että mitä kaikkea seuraavan 12 kuukauden aikana on luvassa. Miten sun vuosi on startannut?
Social Icons