19. tammikuuta 2020

Hetki, jolloin mulla oli erittäin epämukava ja paikkaan kuulumaton olo

Nyt on sunnuntai-ilta ja mä istun jossakin päin Kalliota ravintolan baaripuolella limun kanssa näpytellen tätä postausta. Mun oli tarkoitus olla tehokas vielä näin ennen joogatuntia ja kirjoittaa muutama blogipostaus puhtaaksi. Istahdettuani tähän koin kuitenkin suurta kuulumattomuuden tunnetta henkilökunnan ihmetellessä alkoholitonta valintaani. Sanoin sivulauseessa, että tarkoituksena on tehdä vielä muutama työjuttu tässä samalla, mutta miksi ihmeessä mun piti puolustella valintaani? Onko alkoholiton tilaus jotenkin vähempiarvoisempi? Enkö olisikaan saanut tulla kyseiseen paikkaan? No olisivat sitten sanoneet sen heti ovella, kun kysyin alkoholittomista juomista ja mainitsin, mitä olen tekemässä. Ja ei, en tullut ihan perinteiseen juottolaan, jonka päätarkoituksena on saada ihmiset mahdollisimman humalaan, vaan valitsin paikan, jonka toisella puolella on ihmisiä syömässä ja tunnelma muutenkin rauhallinen.

postaus1sunnuntai

Olisinhan mä toki voinut tilata lasin viiniä miellyttääkseni, mutta se tuntui jotenkin ajatuksena jotenkin hassulta, sillä tarkoituksena on kuitenkin parin tunnin sisään suunnata joogaamaan. Olisiko naapurusto siis mielummin halunnut, että pysyn kotona sohvannurkassa viltin alla? Entä, jos se ei inspiroi tällä hetkellä yhtään? Vietin eilisen päivän kotona köllötellen ja päikkäreistä nauttien, joten tänään oli aivan pakottava tarve päästä pois neljän seinän sisältä. Moni varmasti nauttisi siitä, että saisi viettää kokonaisen päivän tekemättä yhtään mitään, mutta mä koen sen tosi stressaavana, sillä kyllästyn äärettömän nopeasti. Eiliseen loikoiluunkin olisi riittänyt 5 tuntia ja sen jälkeen olisin ollut valmis aivan muihin juttuihin.

Harvoin tulee kirjoiteltua enää näin satunnaista ajatuksen virtaa tänne, mutta nyt tuntuu, että pitää tyhjentää pää aivan totaalisesti. Harmi, kun tää penkki on niin mukava ja maksoin limusta 3 euroa, kun kokonaisuudessaan olo on tällä hetkellä niin ei-haluttu. Hetken jopa harkitsin ottavani repusta löytämäni paniikkikohtauksiin tarkoitetun lääkkeen. Musta tuntuu, että heti kun saan tän postauksen ulos, niin kittaan limun äkkiä kurkusta alas ja juoksen pois täältä. Olisi ihanaa, jos voisitte suositella mulle kahviloita tästä Kallion/Sörnäisten alueelta, jotka olisi auki muutenkin kuin arkena työaikoina. Tänne en kyllä nimittäin palaa edes syömään. Ja ei, en mainitse kyseistä paikkaa nimeltä vaikka kysyisitte. En halua mustamaalata itse paikkaa, haluan vain avata fiiliksiäni, joihin ei välttämättä perustu tippaakaan totuutta. Mä en kuitenkaan osaa lukea ihmisten ajatuksia, joten en tiedä, mitä he oikeasti ajattelevat. Ehkä tämä on kaikki vain mun päänsisäistä? Noh, kuitenkin, nyt taitaa olla aika etsiä joku toinen kohde, jossa voin viettää vielä muutaman hetken. Toivottavasti paremmalla onnella.

postaus3sunnuntai

Jos tämä puolituntinen olisi ollut parempi kokemus, niin olisin kirjoittanut teille tänään vaikuttajamaailmasta mikrovaikuttajan näkökulmasta, keinoista, joilla helpotan migreeniä tai uusimmista kosmetiikkalöydöistäni. Aina ei mee nallekarkit tasan.

♥️: Tytti-Kaarina


EDIT: Vaihdoin juuri paikkaa erääseen ihan kunnon juottolaan ja tilasin pelkän kaakaon. Tällä kertaa palvelu oli aivan eri tasoa, vaikka muut asiakkaat tuppaavatkin olemaan lähinnä +50v miehiä bissen kanssa. Kiitos sulle, joka palvelit mua tiskin toisella puolella, pelastit tietämättäsi mun illan. 

2 kommenttia

  1. Noi on kummia tilanteita. Ravintolassakin tarjoilija menee joskus ihan jumiin, kun kyselee, onko alkoholitonta viiniä. Miksi ihmeessä? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! Tarvitseeko siihen alkoholittomaan muka olla jokin erityinen syy? Ihme homma. Kiitos, kun jätit kommentin ♥

      Poista