27. tammikuuta 2020

Hyvinvointitavoite: Allit veks!

hyvinvointitavoite-2020-kuva1

Oon tässä joulukuusta alkaen potenut jonkin sortin kehoahdistusta. Välillä se helpottaa ja välillä taas tunnen olevani yhtä isoa pullamössöä. Uskon, että tämä on aika tuttu tunne monelle meistä ja juuri siksi haluankin tänään höpötellä enemmän kyseisestä aiheesta. Mä oon aina rakastanut herkkuja, erityisesti suklaata ja sipsejä. Tästä syystä oonkin vedellyt niitä erityisen hyvällä omalla tunnolla aina sieltä pikkutytistä asti. Jossain siinä parinkympin kynnyksellä huomasin, että kyseisten herkkujen mukanaan tuomat pömpötykset eivät katoakaan enää muutamassa tunnissa, vaan asettuvat aloilleen ja tekevät mukavan kodin tuonne käsien, reisien ja pyllyn seudulle. Siellä ne ovat nyt tyytyväisenä asustelleet jo useamman vuoden ja saaneet tänä aikana muutaman uuden kämppiksenkin. 

Tiedostan kyseisten alivuokralaisten olon erittäin hyvin ja välillä toivoisin vuokrasopimuksen päättymistä enemmän kuin mitään. Olisipa meinaan ihanaa olla niin hyvässä kunnossa, että voisi kesälläkin pitää minihameita ja pieniä toppeja ilman, että olo tuntuu super epämukavalta. Sitten taas tulee niitä päiviä, kun olen enemmän kuin tyytyväinen kehooni ja kaikkeen siihen, minkä läpi se on mut kuljettanut. Näitä päiviä saisi mun puolesta olla enemmänkin, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet aika vähiin. Siitä johtuen olen päättänyt tsempata treenaamisen saralla. Jos vaikka sitten saisin vapautettua mun ongelma-alueet niistä isommista pömpötyksistä. Tuo ei tosiaankaan ole se oikea termi sille kaikelle ylimääräiselle, mutta se kuulostaa positiivisemmalta ja kivemmalta kuin vaikkapa sana läski. Joten mennään pömpötyksellä.

hyvinvointitavoite-2020-kuva2

Oon nyt asettanut itselleni uuden tavoitteen seuraavalle muutamalle kuukaudelle. Aion keskittyä treenaamisessa siihen mun yhteen isoimpaan ongelmakohtaan, eli alleihin. Ei ne välttämättä fyysisesti ole kovin isot, mutta tiedättehän sen tunteen kun omassa päässä suurennat kaiken mitä sun kehosta löytyy? Paitsi tietenkin ne kohdat, jotka saisi olla isompia, if you know what I mean. Ne puolestaan pienenee. Jännää, kuinka sitä katsookaan omaa kehoa niin useasti negatiiviset lasit päässä. Mutta palataan asiaan...Päätin siis, että nyt on viimein aika tehdä jotain asialle, joka mua kiukuttaa lähes joka toinen päivä, kun katson peiliin. Mä nimittäin ihan oikeasti haluan eroon mun alleista. Musta tuntuu, että jos ne saisi tarpeeksi tuulta alleen, niin voisin lentää Dumbon lailla. Ehkä toi nyt oli vähän liioteltua, mut silti. 

Haluan, että mulla on hyvä olla mun kehossa ja jos se vaatii pientä hiomista, niin sitten se vaatii. Siinä tapauksessa mun on varmaan parasta raahata toi mun astetta muhkeampi takamus salille ja työstää niitä ongelma-alueita yksi kerrallaan. Nyt ensimmäisenä mä suuntaan mun fokuksen tuohon kaikista ärsyttävimpään osa-alueeseen ja jos homma sujuu hyvin, niin jatkan siitä eteenpäin. Oon aina inhonnut käsitreeniä, sillä mulla ei ole yhtään voimaa mun ylävartalossa ja sen myötä se treeni onkin tuntunut erityisen raskaalta. Jos tää tästä nyt kuitenkin pikkuhiljaa lähtisi etenemään ja sitten ensi kesänä voisin hyvillä mielin viipottaa toppi päällä ilman, että lähden lentoon. 

Tekstistä ei kannata loukkaantua, eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti. Halusin vain hieman jakaa mun ajatuksia tästä aiheesta ehkä vähän kevyemmällä mielellä.

Kuvat: Mikaela Koskela

♥: Tytti-Kaarina

Käy tykkäämästä Kupliva Arki -sivusta Facebookissa, jotta et missaa yhtäkään postausta!

Lähetä kommentti