Mä olen viime viikkoina pohtinut aika paljon mun identiteettiä ja mihin se perustuu. Tää pohdinta sai alkunsa, kun katsoin jotain tv-sarjaa ja siinä henkilö pohti, että mihin asioihin hänen identiteettinsä pohjautuu tällä hetkellä ja mihin hän haluaisi sen pohjautuvan tulevaisuudessa. 

Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen omaa käsitystä itsestään. Siihen vaikuttaa mm. omat arvot, kiinnostuksen kohteet, ammatti, ikäryhmä, harrastus, sukupuoli ja monet muut tekijät. Identiteetti ei ole koskaan pysyvä tila, vaan se voi muuttua elämäntilanteen ja kiinnostusten kohteen mukaan useita kertoja elämän aikana. Monesti ihmiset rupeavatkin pohtimaan omaa identiteettiään isojen elämänmuutosten osuessa kohdalle.

Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut sellaista selkeää identiteettiä ainakaan oman pääni sisällä. Ehkä muut ihmiset ovat lokeroineet tai määritelleet mua jollain tavalla, mutta en itse ole koskaan kokenut sopivani täysin johonkin tiettyyn muottiin. En ollut urheilija, vaikka pelasin hetken jalkapalloa ja tykkään käydä säännöllisen epäsäännöllisesti salilla. Tykkään opiskella ja oppia uutta, mutta en aina ollut kovin hyvä koulussa, sillä en jaksa keskittyä ja mun on vaikeaa ymmärtää matemaattis-loogisia asioita. Jos et muuten vielä tiennyt, niin rakastan laulamista ja mun sydän sykkii metallimusalle. Yritin hetken aikaa asettaa sitä myös mun identiteettiin, mutta koin että se oli tosi ristiriidassa kaiken muun kanssa mitä teen. Joten en yksiselitteisesti voinut olla mustaanpukeutuva rokkarikaan. Plus, mun lempparein joululevy ikinä on Justin Bieberin tekemä. Sen kuunteleminen 2 kk vuodesta myös hieman sotki tuota rokki-imagoa...

Viimeisimpänä olen paininut "somevaikuttaja" -sanan kanssa. Tavallaan miellän itseni siihen, vaikka en suurella mittakaavalla kyseisiä hommia teekään. Mulla kuitenkin on kanavat, joissa on sitoutuneita seuraajia ja osa jopa useamman vuoden takaakin. 

Mistä mä sitten haluan, että ihmiset tuntevat mut?

Mä olen aina halunnut, että ihmiset tietävät mut siitä mitä mä teen - mun työstä. Mulle on todella tärkeää olla hyvä mun työssä ja kokea, että se on jollain asteella merkityksellistä ja menestyksekästä. Tällä hetkellä mä siis toimin tosiaan päivätyössäni visuaalisena suunnittelijana ja hoidan kyseisen firman vaikuttajamarkkinointia. Niiden lisäksi mä teen someyhteistöitä ja toimin valokuvaajana. Kaiken tän keskellä mä tiedän, että tulen jonain päivänä toimimaan täyspäiväisenä yrittäjänä. Siitä oon haaveillut jo amisajoista saakka, kun opetteltiin pyörittämään meidän kuvitteellisia yrityksiä koulun penkiltä käsin.

Tiedättekö muuten ne tyypit, jotka huoneeseen kävellessään voi valaista koko tilan ja niiden energia on aivan ylitsepursuavan mahtavaa? Haluaisin olla myös sellainen tyyppi. Musta olisi niin siistiä, kun voisin omalla energiallani ja olemisellani tuottaa muille ihmisille hyvää fiilistä, sillä negatiivisuutta ja valitusta on tässä maailmassa jo ihan tarpeeksi. Tästä syystä rakastankin puhua ihmisten kanssa aina unelmista, haaveista, tavoitteista ja oikeastaan mistä tahansa, mihin toinen tyyppi suhtautuu intohimoisesti. En esimerkiksi tiedä juurikaan urheilusta, mutta musta on silti mielenkiintoista kuunnella Oton höpinöitä sen lempiurheilijoista, -joukkueista ja mitä nyt siihen liittyykään. 

Jos mun pitäisi nyt määritellä itselleni tällä minuutilla identiteetti, se olisi varmaan jotain tämän tapaista: Kauneudenhoidosta kiinnostunut somen monitoiminainen ja pinkkiä rakastava metallimusadiggari. Voisko toi toimia? Toivottavasti vielä jonain päivänä voin lisätä tuohon listaan sen täyspäiväisen yrittäjän!

Pitkästä aikaa tuntuu hyvältä istahtaa hetkeksi blogin äärelle. Oon jättänyt tän homman ihan suosiolla sivummalle kevään ja kesän aikana, kun tuntui, ettei mulla ollut oikein mitään annettavaa itestäni. Koin olevani vähän hukassa ja ehkä jumissakin. Koin suurta tarvetta tehdä paljon asioita, mutta en oikeastaan tiennyt mitä. Mun oli päästävä liikkeelle, vaikka koko muu maailma olikin aika pysähdyksissä. 

En tiedä - ehkä se johtuu tästä alkaneesta syksystä, mutta tällä hetkellä mulla on tosi hyvä olla. Sopivan rauhallinen olo, vaikka paljon tapahtuukin samaan aikaan. Oon aina ollut vähän sellainen ylisuorittaja ja koen jatkuvaa suorittamisen tarvetta oikeastaan aina, oli kyse mistä tahansa asiasta. Haluan aina olla vähän parempi, kuin mun tarvitsisi olla. Joskus se on hyvä, sillä motivaatio asioiden tekemiseen on korkealla, mutta toisina hetkinä se lamauttaa ihan täysin. Tiedättehän, ihan sama mitä tekee, niin mikään ei ole koskaan tarpeeksi. 

Nautin tällä hetkellä aivan suunnattomasti perus arjesta, erityisesti niinä päivinä, kun teen töitä kotoa käsin. Ihan ekana käyn tietenkin Jasun kanssa lenkillä ulkona ja fiilistelen auringonnousua. Sitten aloitan hommat hyvissä ajoin aamukasilta yöpaita päällä ja leppoisasti sohvan nurkassa löhöillen. Siinä käyn työsomet läpi ja vastailen ekoihin viesteihin. Siitä pikkuhiljaa suuntaan keittiön puolelle kehittelemään aamupalaa ja vaihdan päälle jotain vähän skarpimpaa (lue: collareihin ja bändipaitaan, haha).

Oon viime aikoina koittanut muokata mun ajattelutapaa enemmän sellaiseen rauhallisempaan suuntaan ja teenkin töitä sen suhteen päivittäin. Opettelen hyväksymään viivästyksiä, mokailuja sekä muutoksia paremmin. Jos jokainen juttu ei mene juuri ohjekirjan mukaan, niin se on ihan fine. Mun ei myöskään aina tarvitse antaa itestäni 100 % jokaiseen asiaan, tehtävään ja tapaamiseen. Nämä on sellaisia juttuja, joita hoen itselleni monta kertaa päivässä aina tilanteen tullen. Tämä on mulle uusi ajattelutapa, joten sen ei voikaan olettaa tulevan luontevasti, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Mutta ehdottomasti jokainen tähän aiheeseen käytetty minuutti on tullut tarpeeseen ja tehnyt tehtävänsä, sillä mulla oli tänään aamulla huonosti nukutun yön takia ensimmäinen migreeni pariin viikkoon ja sekin kesti vain pari tuntia. Normaalisti niitä saattaa olla helposti 3-4 kokonaista päivää viikosta. 

Rauhoittuminen on kuitenkin näin vilkkaalle sielulle ollut hyvin haastavaa ajoittain ja joskus tuntuu, että pitäisi olla tekemässä kaikkea mahdollista ja mahdotonta yhtä aikaa. Mutta päivä kerrallaan! Sekin on muuten asia, jota koitan edistää. Koitan elää enemmän tässä hetkessä sen jatkuvan suunnittelemisen sijaan. Ja hei, tää hetki on aika kiva!

Ihanaa viikkoa just sulle ja kiva kun luit postauksen ❤

Kuvat: Pinja Finell